Musta on ihan hirveän ikävää junnata samassa valituksen, vitutuksen ja vihan aiheessa, mutta siinä ei junnaaminen on enemmän kuin vaikeaa. Tunnen sen verran ihmisiä eri paikoista ja törmään ennestään melko vieraisiin ihmisiin jotka ovat kohtalostani kuulleet että päädyn selittämään sitä samaa katkeraa valitusvirttä moneen kertaan. Ja kun on muotoillut ja puhunut sen monta kertaa, se ja siihen liittyvät tunteet sen kuin vahvistuvat. Tämän seurauksena päädyn puhumaan siitä myös uudestaan samoille ihmisille, jotka luovat minuun ystävällisiä, pahoittelevia mutta myös 'tämä on jo kuultu'-ajatuksiin viittaavia katseita. Pitäisi kai siirtyä eteenpäin ja keskittyä kaikkeen hyvään jota kuitenkin elämässäni varmaan aika reilustikin on, mutta kun kaikki ihan huutamalla muistuttaa siitä, kuinka merkittävästi vaihtovuosi ja nyt myöhemmin puolittainen peruuntuminen on asioita mutkistanut, sotkenut ja vaikeuttanut, ei oikein tunnu siltä.
Vien hyvin harvat asiat loppuun asti ja joitain jätän jopa aloittamatta, ja nämä kaduttavat jälkeenpäin. Se paljon puhuttu vaihtovuosi on ollut merkittävä vaikuttaja noiden kahden asian tekemisessä (tai siis tekemättä jättämisessä). Kun alkaa huomaamaan, millaista olisi kaikki olla, jos en olisi ollut alunperinkään menossa tai tietänyt lähdön tapahtuvan syksyllä, turhautumisen määrä on aika hiton valtava. Esimerkkeinä tästä ovat monet pinnallisiksi, hyvänpäivätuttu-tasoisiksi jääneet/jäävät ihmissuhteet, koulun teatteriprojekti ja kesällä tapahtuvat Prometheus-leirit, joita en pääse vetämään. Ensiksi mainituissa kyllä vaikuttaa myös huono itsetunto joka saa pidättäytymään hetkeen ja uusien ihmisten seuraan heittäytymisestä ja suun avaamisesta aina välillä. Seuraavissa olisi ollut mahdollisuuksia jos olisin hoitanut asian heti peruuntumistiedon saatuani tai jopa aikaisemmin katastrofi-uutisia seuratessa, mutta kun ei niin ei. Turhautuminen myös kasvaa ja vaihtuu osittain katkeruuteen, kun hyvä kaveri lähtee huomenna paljon pidemmäksi aikaa huomattavasti lyhyemmän aikaa kestäneen haaveilun ja suunnittelun seurauksena Japaniin paikkaan, jonkalaiseen minäkin salaa haaveilin pääseväni nyt mahdollisen entisen määränpääni sijaan. Anteeksipyyntöni hänelle, ei minun pitäisi vähääkään pilata toisen onnea omalla katkeruudellani ja kirjoittaa asiasta ja henkilöstä näin värittynyttä tekstiä.
Ei mulla oikeasti koko ajan ankeaa ole. Sää on loistava, pääsiäisenä oli hurjan hauskaa ja mukavaa, koulussa ja sen ulkopuolellakin näkee montaa kivaa ihmistä. Kyllä minua tänäänkin moneen otteeseen hymyilytti ja nauratti, mutta tämä kyllä pyörii jatkuvasti siellä taustalla varjostamassa ajatuksia ja elämää, niin tyhmän kliseiseltä kuin se kuulostaakin.
Lopuksi vielä biisi josta vedin otsikon, tämmöinen:
Tuommoinen hieno erobiisi oikeastaan, ei sinänsä siis onnistu liittymään täysin minuun tai mihinkään kokemuksiini, mutta parissa kohtaa Putron loistavat sanoitukset vaan osuu kuin nappi silmään tämänhetkisten juttujen kanssa. Ja tunnelmaltaan se tekee sen myös. Plus tätä on kiva soittaa ja laulaa, ei ihan hirveän turhan vaikea.
huah, mä oon siellä just sitä varten, että kuuntelen vaikka sitte viiteentuhanteen kertaan ne samat asiat, koska oon iteki ollu sellasissa tilanteissa, että joku asia on ainoa mistä haluaa ja voi puhua, tiedän miltä se tuntuu ja sillee.
VastaaPoistakoska totuus on se, että ne asiat on ehkä kuultu, ei se, ettei niitä vois kuunnella edelleen. jossain vaiheessa saattaa ruveta toistamaan itseään vastauksissa, mutta se ei tarkoita, että yhtään vähemmän tarkoittaisi sitä.
nih. sengi hölömö, kyllä sä sinne vielä pääset ♥
Samanlaiset fiilikset, just puol tuntii sit tuli taas sellanen "mitähän tekisin just nyt jos..." ajatus ja huono fiilis heti perään, mut toisaalta nyt alkaa taas elämä olla ennallaan niinku mitään ei ois ikinä tapahtunu.
VastaaPoistaEniten tosi tykkäsin ku pojat melus luokassa ja ope sit katto muhun ja tokas et "Ajattele Minttu, sä voisit tän sijaan olla nyt japanissa" enkä meinannu karata sen ämmän kurkkuun tai mitään ku muutenki vihaan sitä. Joo no eihän se sitä varmaa pahalla tarkottanu mut ei tollasta voi sanoo!
Kiitos suuri Elli. Välillä oon ilonen että oot kiireinen koska saattaisit mun seurassa saada oireita Japanivalitus-yliannostuksesta :'DD Noei. Mutta niin kiitos kun jaksat ja jaksatte. Arvostan suuresti.
VastaaPoistaJa on loistavaa kun on kohtalotovereita. Kiitos kommentista, Minttu. Ja joo, toi "mitähän tekisin, jos.." on yksi pahimmista, jossittelusta pitäisi luopua kokonaan mutta asioita tulee liikaa mieleen. Ja mulla vaivaa se että ei elämä ole ennallaan, koska se miten paljon laitoin vaihtovuoden varaan alkaa näkyä aika merkittävästi mm. koulussa ja vapaa-ajalla. Ottaa vaan päähän se pitkä lista asioista, jotka jää tekemättä vaihtovuoden takia - joka ei enää ole edes vaihtovuosi vaan alle puoli vuotta. Ja osan niistä asioista olisin voinut tehdä jos vaan olisin tiennyt syyslähdöstä aiemmin.
Ja joo, ei tollasta saa sanoo! Tai siis kun toi se ajatus mitä yrittää itse koko ajan välttää niin on kyllä tosi julmaa kuulla toi jonkun muun suusta ja vielä opettajalta kesken oppitunnin. Ei näin.