never ever saw it coming at all

Otsikko Regina Spektorin Hero-biisistä. Olen viime aikoina kuunnellut paljon kyseistä biisiä ja muitakin laulajattaren surullisempia biisejä koska no, fiilis on todella melankolinen. Tällä hetkellä minun pitäisi saada opiskeltua kahdessa viikossa neljän kurssin asiat (mielellään niin että saisin hyviä arvosanjoja), pysyä henkisesti kasassa valtavan tunnekuohun vallitessa ja tehdä päätös.

Päätös on vaikea. Tilanne on se, että Japanin AFS ei ota vastaan vaihtareita ollenkaan kevään tai edes kesän aikana. Se on varmaa ja joustaa he eivät aio (vaikka esimerkiksi YFU aikoo lähettää vaihtarinsa huhti-toukokuussa jos tilanne siihen mennessä rauhoittuu). Nyt järjestö tarjoaa meille noin 5kk:n (elokuun loppu-helmikuun alku) lyhytohjelmaa, maan vaihtoa toiseen tai kaiken järjestölle maksetun rahan palauttamista. Näistä pitäisi siis valita yksi.

Haluan Japaniin suunnattoman paljon ja siellä pidemmän ajan viettäminen on ollut unelmani pitkään (lukekaa edellinen merkintä jos haluatte yksityiskohtia). Vaihtovuosi on ollut kaikin puolin loppuun mietitty juttu - mutta kun tämä annettu vaihtovuosi ei ole vuosi. 5 kuukautta on 11 kuukauteen verrattuna hirveän vähän. En ehdi siinä oppia kieltä tai sopeutumaan kulttuuriin yhtään niin hyvin. Menisin silti ehdottomasti, 5 kk on kyllä paljon, paljon parempi kuin ei mitään. En halua luovuttaa japaniharrastuksen suhteen (vaikka anime- ja mangainnostus onkin jo kuihtunut) ja oikeasti oppia kielen, ja 5 kk Japanissa saisi kielitaitoni paranemaan valtavasti ja kasvattaisi ihmisenä ja niin edelleen.

Lähtisin kyllä, jos sen hinta olisi vähän vähemmän kuin 84% lähes vuoden kestävästä ohjelmasta. Vajaaseen vuoteen älyttömän rahamäärän sijoittaminen on tuntunut vielä järkevältä, mutta yli 6000 euroa 5 kk:sta on aivan liian paljon. Etenkin, kun suunnitelmissani on omaan asuntoon muuttaminen: edessä on köyhä opiskelijaelämä, joten rahalle olisi kyllä todellakin käyttöä. Oma maksuosuuteni vaihtovuodesta oli 1900 euroa ja kun mietin miten paljon kivempaa, helpompaa ja piristävämpää se voisi tehdä omillaan asumisesta ja elämästä ennen sitä ei ole itsestäänselvyys että käytän sen alle puolen vuoden ajanjaksoon. Eikä raha ole ainut asia, miksi mietin Suomeen jäämistä: olen viihtynyt nykyisessäni lukiossa ihan valtavan hyvin ja vaihtovuosi, joka ei enää edes ole edes vuosi, sotkee kyllä koulukuvioita sen verran että jos voisinkin nyt käydä lukion normaalitahtia läpi, olisi kyllä todella mukavaa. Voisin osallistua esteettä koulun toimintaan ja tapahtumiin ja edetä opinnoissa. On sekin minulle tärkeää.

Niin tärkeä kuin Japani minulle on ja kuinka rankkaa on katsoa monen kaverin lähtevän sinne, olen oikeasti kallistumassa nyt Suomeen lukion ajaksi jäämisen puoleen. Vaikka hetkittäin tulee varmasti olemaan katkeraa ja surullista, tiedän että Suomessa tulee olemaan kivaa ja myös helpompaa kuin Japanissa. Pääsen Japaniin varmasti jotain kautta myöhemmin, sen lupaan itselleni, ja lupaan myös jatkaa esimerkiksi japanin opiskelua vaikka se tuntuukin mälsältä tietäen etten välttämättä mene sinne hirveän pitkäksi aikaa.