toinen jalka ulkona

Tänään aloitin vihdoin pakkaamisen. Lähtö on kolmen yön päästä (kolme yötä lähtöön on...) ja olo vähintäänkin epätodellinen. Vaikka vaikuttaa edelleen siltä, että todella asia uppoaa päähän vasta ollessani lentokentällä, koneessa tai perillä. Hämmentää ihan hirveästi, ja vain hetkittäin tulee o__o-tyylinen olo jolloin totean että olen oikeasti lähdössä parin päivän päästä toiselle puolelle maailmaa melko pitkäksi ajaksi. Ja vielä Japaniin, maahan jota on tullut fanitettua (okei fanitus muuttui kiinnostukseksi vain tiettyihin asioihin kun tajusi ettei se mikään paratiisi ole) yli 5 vuotta. Ei voi ymmärtää. Tällä viikolla olen nähnyt viimeisen kerran minulle tärkeitä ihmisiä kolmessa eri kaupungissa kun vielä voin: Tampereella, Jyväskylässä ja Helsingissä. Minulla on kuvia vain kahdesta ensimmäisestä, viimeisessä ei tullut otettua kuvia ja pakkaamista tai vastaavasta en vain jaksanut ottaa kuvia. Ehe.


Random täytekuva, jotta teksti liittyisi kuviin. :----D Otettu heinäkuun lopulla.

Tämä on muuten varmaan viimeinen päivitykseni Suomessa, koska tekemistä viimeisille päiville riittää. Okei, aina hetkittäin tulee karattua koneelle ja suurimman osan aikaan vain tuijotan kaukaisuuteen, luen tai teen jotain muuta lähdön kannalta yhtä tähdellistä. Ehe. Tänään sain sentään listattua mukaan otettavia asioita ja aika lailla täytettyä matkalaukun vaatteilla. Laukussa on vasta suurin osa vaatteista, ei ulkovaatteita ollenkaan muista asioista (kuten hygieniatarvikkeista ja tuliaisista) puhumattakaan - ja se on jo melkein täynnä. Enkä ole yhtään punninnut sitä, koska tässä talossa ei ole yhtäkään vaakaa. Pikku hiljaa alkaa pelottaa, miten tuon kanssa käy, Japanissa laukku kun saa painaa vain 20 kg.


Ostin kirpputorilta uudet kengät ja istuin niiden kanssa katsomassa Mokomaa. Missä ja miten sinne päädyin lukee alla.

Tähän väliin voisin selittää tarkemmin tämän viikon tapahtumista kun tässä on kuitenkin näitä kuvia teitä hämmentämässä. Erästä samalla protuleirillä reilu pari vuotta sitten ollutta ihanaa tyyppiä en ollut nähnyt aikoihin, mutta onnekseni pystyin vielä vierailemaan tämän luona Tampereella keskiviikkona. Samalla näin myös monia muita loistotyyppejä, joihin suurimpaan osaan olen tutustunut juurikin tämän ystäväni kautta. Oli tavallaan todella random, mutta siinä samalla todella kiva päivä. Se sisälsi kirjakauppa-, kirppari-, divari- ja luonnontuoteputiikeissa vierailua, syömistä, paljon naurua, kävelyä ja juttelua sekä kaksi hauskaa leffaa. Ainiin ja näin myös Mokoman akustisena livenä, vaikken siitä edes ihan hirveästi pidä. Kyllä ne ihan hyvin veti eikä se mistään pahimmasta päästä ole.


Minä ja se minut hostannut tärkeä ihminen Mokoman keikan jälkeen. Taustalla lisää tärkeitä ihmisiä, joita sensuroimaan lennähti syyslehtiä.

Etten vain missään nimessä ehtisi ottamaan rauhallisesti tai olemaan kotona, suuntasin suoraan Tampereelta aamulla kohti Jyväskylää, missä oli luvassa koulukavereiden ja -tovereiden sekä itse koulun näkeminen viimeistä kertaa. Oli todella hassua mennä koululle tietäen ettei opiskelisi siellä pitkään aikaan, ja haikeus oli suuri. Torstaistakin tuli random, mutta sain ostettua uudet kuulokkeet, vietettyä laatuaikaa tärkeiden ihmisten kanssa ja syötyä superhyvää aasialaista ruokaa, joten eipä pahemmin valittamista.


Minä ja yksi samaista koulua käyvä ihminen. Olemme soittaneet samassa bändissä. Niin ja jos ihmettelette tyhjyyttä tässä koulun aulassa, syy on se että kovina koulumme faneina tulimme sinne myöhään iltapäivällä uudestaan hengaamaan vaikka koulu kaikilta loppui jo joskus ennen kahta.

Perjantaiksi menin kotiin mutta aikaisin lauantaiaamuna lähdin äidin ja siskon kanssa Helsinkiin. Siellä hengasin jonkinaikaa edellä mainittujen sekä siskon ruotsalaisen nettikaverin kanssi pyörien turistimaisesti ympäri aurinkoista Helsinkiä. Sitten koitti Protun puistotapahtuman aika, jossa näin hyvin paljon tuttuja. Ehdin heidän kanssaan olemisen lisäksi käydä Lintsillä pelaamassa yhden erän tanssipeliä (eli 3 biisiä). Ensimmäinen kerta kun jotkut taputtivat pelaamiselle, olin otettu. Ihmisiä oli jonkin verran seuraamassa kun he jonottivat takanani 4D-teatteriin, siksi näin.


Kuten sanottua, Helsingin häppeningistä en ottanut kuvia, mutta tässä perjantaiaamun aamiainen, jonka söin ylhäisessä yksinäisyydessä kun sisko ja isä olivat lähteneet aikaisin töihin.

Ja nyt olen kotona. Vaikka pakkasinkin jo osittain, unohdan koko lähdön jatkuvasti. Oleskelemme perheen kanssa rennosti ihan niin kuin minä tahansa normaalina lomaviikkona tai viikonloppuna. Siskollakin alkaa vasta ensi viikolla koulu, joten tuntuu vain siltä että kesäloma jatkuu. Melkein naurettavan normaali olo. Isäntäperheen kanssa olen jatkanut sähköpostittelua, viimeisimmissä viestissä kerrottiin että Obihirossa on todella kuuma, kehotettiin tulemaan 'aidoilla' hiuksilla (koska värjäyshän on koulussa kiellettyä) ja kysyttiin, olenko nähnyt ilotulituksia ja että olisiko minulla jotain ruokaa jota erityisesti haluaisin Japanissa maistaa. Hirveän mukavalta perheeltä vaikuttaa edelleen, vaikka pienet pojat jännittävät. Entä jos he eivät tykkää minusta? Entä jos minun pitää jossain vaiheessa huolehtia heistä ja feilaan epätoivoisesti? Toivottavasti pelkoni ovat edes osittain turhia.

Mutta siinä kaikki tällä kertaa, seuraavan kerran päivitän Japanista! o/

Katastrofi ja muuta infoa

Itse kukin on varmasti kuullut uutisointia Japanista, vaikea olla huomaamatta noin valtavaa katastrofia. Richterin asteikolla Japanin historian voimakkain maanjäristys (140:een vuoteen), jonka seurauksena useita jälkijäristyksiä ja tsunami, joka iski pahiten Sendain alueelle (pääsaaren Honshun koillisosassa). Tokiossa mm. tulipaloja ja muita ehkä vähän pienempiä tuhoja, mutta nyt suuri riski ovat Tokion läheiset ydinvoimalat, joista toisessa on tapahtunut räjähdys. Tämän enempää en halua enkä uskalla puhua, koska tilanne muuttuu koko ajan ja tapahtumia voi kuitenkin seurata eri medioiden uutisista melko tiiviisti.


Isäntäperheen laittama kuva Japanin tv-lähetyksestä.

Fiilikset nyt ovat.. No, aika sekalaiset. Tietysti olen järkyttynyt, ja olisin, vaikka en olisi lähdössä. Vaikka Japanissa ollaankin varauduttu maanjäristyksiin, ei näin suureen tuhoon voi varautua kukaan. Ja myös maanjäristyksiin valmistautuminen oli tehty olettaen että järistys olisi voimakkuudeltaan korkeintaan 8. (Nythän se oli 8.8) Kuolleita ja tällä hetkellä etenkin kadonneita on valtavia määriä ja historiaanhan 11.3.2011 jäämään. Isäntäperheeltä tuli sähköposti, jossa kertoivat maanjäristyksen tapahtuneen ja totesivat tilanteen olevan todella huolestuttava, mutta myös sanoivat että Obihirossa ei ole mitään hätää ja kehottavat tulemaan sinne rauhallisin mielin. Hokkaidolla ei ole hirveästi tapahtunut mitään, maanjäristyksiä on kyllä ollut ja rannikoilla on jonkinlaisia tuhoja varmaankin, mutta koska Obihiro on sisämaassa siellä on melko turvallista. Mutta olen kyllä ensin lentämässä Tokioon ja viettämässä siellä pari ensimmäistä päivää orientaation merkeissä, joten asia varmasti vaikuttaa omaankin vaihtovuoteeni, pienimmillään ainakin sen alkuajankohtaan.



Juuri nyt, viikko ja kaksi päivää ennen lähtöä, pitäisi valmistautua lähtöön kuin viimeistä päivää suurella innolla, mutta sen sijaan kuuntelen, katson ja luen järkyttyneinä uutisia ja ilo ja into ovat aika kaukana. Omasta näkökulmasta älyttömän huono ajoitus. Itsekästä sanoa niin, eiväthän katastrofit ikinä mihinkään hyvään aikaan tule, ja se, että näillä näkymin vaihtovuosi ainakin lykkääntyy on aika pientä kaikkiin niihin kuolleisiin, kadonneisiin ja kotinsa menettäneisiin ihmisiin verrattuna. No, jos pitää löytää näin hirveästä asiasta jotain positiivista, mulla on kyllä paljon tehtävää, joten jos lykkääntyy niin ainakin on enemmän aikaa valmistautumiseen.



Mutta turha märehtiminen ei auta asiaa. Pitää vaan seurata tilannetta ja toivoa että tilanne rauhoittuu. Nyt positiivisempiin aiheisiin: olen hankkinut jo suurimman osan tuliaisista isäntäperheille! Omista digikuvista teetetty Suomi-kirja tuli postissa, kaksin kappalein niin kuin oli tarkoituskin (myös toiselle perheelle johon vaihdan heinä-elokuussa). Kirjoista tuli oikein hienot, yllätyin positiivisesti! Toivottavasti tykkäävät. Sen lisäksi minulla on isäntäperheille tämmöistä: kaksi pientä levyä Fazerin Nordic Gourmet -suklaata, muumi-kuvioidut Fiskarsin sakset (ei kai saksien vieminen ole jotenkin outoa? suomalainen laatutuote + muumit!),





Lisäksi ostettuna on Marimekon Unikko-kuvioinen kangaskassi, kaksi pesukinnasta ja avaimenperä, mutta niistä nyt ei tähän hätään ole kuvaa. Olemassa ovat kuitenkin.

Sain muuten lisäksi tietää että orientaationi tosiaan on Tokiossa ja mukaan kehotetaan ottamaan 1000-3000 yeniä "for personal use during the camp". Eli on pieni mahdollisuus että pääsisin jopa näkemään Tokiotakin! Mutta katsotaan nyt millaisessa kunnossa Tokio ja Japanin liikenne tulevat olemaan lähiaikoina ja että milloin Naritan lentokenttä avatuu, luultavasti muuttaa aikataulua.