se paljonpuhuttu Desucon + vähän muuta

Eli joo. Olen maininnut tuon vihreätä tunnusvärinään käyttävän ja melkeinpä Suomen parhaaksi coniksi mieltäväni tapahtuman aivan liian monta kertaa - enkä suotta. Sinne on tähdännyt esimerkiksi toukokuussa tehty armoton editointi ja kesäkuussa tapahtunut monen päivän kiireinen taiteilu. Odotuksia kasaantui kivasti. Suurimmaksi osaksi ne lunastuivat, sillä nautin paljon odostani vaikka samaan aikaan missasin joka hetken Provinssista ja kärsin jatkuvassa syötössä univelasta.

Tältä näyttivät myytäväni. Näitä on muuten vielä jäljellä jos joku haluaa pikkurahalla ostaa. /mainos. Isompina kuvat löytyy täältä.

Lähdin Lahteen suosiolla jo perjantai-iltapäivällä ettei lauantaiaamuna tarvinnut herätä viiden tai kuuden aikaan. Ensin näin täysin ei-animua lahtelaiskaveriani joka ei valitettavasti voinut sittenkään tarjota yöpaikkaa ja suuntasin sen jälkeen taidekujatoverini luokse yöpymään. Unta häiritsivät piipittävä ja elektronisella äänellä kellonaikaa aamuyöllä huutava rannekello ja maailmanlopun ääniä pitävän linnut, mutta kohtalaisesti saimme kuitenkin nukuttua. Aamulla heräsimme puoli kahdeksalta ja puoli kymmeneltä olimme tapahtumapaikalla eli Sibeliustalolla laittamassa pöytää pystyyn. Vähän pitkään se kesti, ensimmäiset conikävijät tulivat jo kiertämään taidekujaa kun me vasta laitoimme juttuja esille. Mutta onnistui kuitenkin. Siinä sitten istuttiin puoli kuuteen asti, tosin kaikki meistä pitivät taukoa tasaisin väliajoin (Annika ehdottomasti eniten). Itse käytin taukoni enimmäkseen tanssipeliin, vesipullon täydentämiseen, tuttuihin törmäämiseen ja yleiseen jaloitteluun. Tanssipeliä tulikin pelattua ahkerasti, aika hiki tuli lopulta mutta kivaa oli pitkästä aikaa pelata. Taidekujalla kertyi lauantaina tasan 20€, joka sunnuntaina kasvoi vaan viidellä eurolla. Ihan tyytyväinen olen, paljon parempi kun ei mitään. :3 Ja minähän en maksanut mistään tuotteista mitään, joten reilusti plussan puolelle jäin. Etenkään kun en viikonloppuna kuluttanut rahaa kuin matkoihin, ruokaan ja kahteen taidekujaostokseen (kassi ja omakustannesarjis, yht. 18€)


Ja tässä pöytämme altogether. Piti sensuroida kun Googlen kuvahakuun menee nämä kuvat suoraan, ja mitkäs siihen paremmin sopii kuin 4chanin hymiöt, lol. Vasemmalta oikealle Annika, Hemi ja minä.

Päivän lopuksi, yhdeksän maissa, koitti AMV-kisa. Ennen sitä yksi viime vuonnakin finaalissa kohtaamani henkilö, jonka kanssa tuolloin juttelin tuli pöytään moikkaamaan ja kävin varmaan pitkällisimmän AMV-keskusteluni koskaan. Aihe josta harvoin pääsee ainakaan kasvokkain juttelemaan :-----D Ahhah. Mutta niin, tänäkin vuonna olimme molemmat kisan finaalissa ja katsoessa ei tullut aika pitkäksi katsottavista videoista jutellessa. Ja kävipä niin kivasti että molemmat vielä voitettiin, yeah! Voitin siis upbeat-kategorian (määritelmäksi voisin sanoa että kategorian videot sisältävät lähes poikkeuksetta monia animeita, menevän, usein elektronisen musiikin ja useimmiten myös paljon efektejä. minulta puuttuivat jälkimmäiset mutta voitinpa silti!) ja sain hienon pystin, josta kuva alla. Fiilis oli ja on mitä mainioin, olisi mälsää osallistua useasti kilpailuun ikinä voittamatta. Toisestakin, romantiikka-kategoriassa olleesta videostakin sain kehuja kivojen suosionosoitusten ja parin penkin päässä istuneen toisen finalistin nätiksi kuvailun muodossa, mikä ilahdutti sekin kovasti. Laitan ainakin romantiikkajutun tänne JouTubeen, voittajavideossa on vähän turhan hyvin tuuban tunnistama biisi.


Siinä se nyt on. Tätä kiillottelen sitten huoneeni nurkassa.

Yöpaikkakaverini (eli vasemmalla istunut Annika, joka sai muuten tänään tietää että pääsi TAIKkiin toisella yrittämällä opiskelemaan vaatesuunnittelua, woahhhh) meni siskoineen iltabileisiin, joten jäin tapahtumapaikalle vajaaksi pariksi tunniksi vielä AMV-kilpailun jälkeenkin (se loppui joskus keskiyöllä). Väsymys painoi ja pahasti, pysyin hereillä juuri ja juuri miettien kuinka ihanaa olisi vain mennä makaamaan ja nukumaan. Tapahtumapaikalla ei saanut edes torkkua, joten toivoin hartaasti että kaverini soittaisi ja ilmottaisi että voisin lähteä keskustaan ja sieltä hänelle nukkumaan. Näin onneksi lopulta kävikin, ja joskus kolmen ja neljän välillä kaaduin onnellisena petiin. Pari tuntia unta oli sata kertaa parempi kuin ei yhtään unta, ja aamulla oli yllättävän virkeä olo, etenkin edellisvuoteen (jolloin siis valvoin yön) verrattuna. Suihkuunkin pääsin, tanssipelihiet oli hienoa pestä pois. Pitkin päivää väsymys kyllä kasvoi, mutta selvisin kuitenkin kotiin asti nukahtamatta bussiin tai ennen siihen menoa. Seuraavaksi vielä pari kuvaa yöltä ja kaiken pieneen tilaan tiivistävä kuva sarjis/kuva/tekstipäiväkirjasta.

Sibeliustalohan sijaitsee satamassa, ja yöllä taidekujaparvelta näkyi tämmöinen kiva näkymä.


24h-conissa sai viettää koko yön, nukkua ei vaan saanut. Ihmisiä oli yöllä jonkin verran, ehkä aavistuksen verran enemmän kuin viime vuonna.


Tadaa, tiivistelmä. Saa klikata isommaksi.

Syy miksi päivitys vähän viipyi, oli se että minulla alkoivat kesätyöt eilen kivasti heti coniviikonlopun jälkeen. Kaksi työpäivää takanani voin sanoa että loistopaikka kesätyölle: koko ajan tekemistä, joka on kuitenkin tosi mielekästä ja hyvin, hyvin kaukana vaivalloisesta. Miinuksena ovat vain yksi aika rasittava mummo ja... En keksi toista. Ainut miinus on siis se. Mummoja siellä pyörii paljonkin, sillä yhdistys järjestää ikäihmisille toimintaa ja myy kaikenlaista pientä, mm. käsitöitä, mutta vain yksi heistä ottaa päähän. :'DD Mutta joo, kahden päivän ajan olen vain maalannut, ensin ison ikkunan kesäisellä maisemakuvalla ja sitten puuhelmiä akryyliväreillä. No, menin torille sen ärsyttävän mummon kanssa myymään harjoja ja pullaa, mutta sitten tuli ukkosmyrsky ja kova raekaatosade joka sai meidät lähtemään pois. Pääsin sitten vähän aikaisemmin töistä. Mutta kivaa on ollut ja noin leppoisena se varmaan jatkuukin. Jep. Mut sit vielä loppubiisi.


Tämmönen tosi kiva hyväntuulinen kesäbiisi, jossa on myös suloinen video.

And you're singing the song, thinking this is the life

Kesä on täällä hyvinkin vahvasti ja paahtaa täysillä. Se merkitsee montaa asiaa. Yksi on se, että saan nukkua pitkään. Tosin pari päivää taaksepäin heräsin neljältä ja seuraavana päivänä kuudelta, mutta nyt tuollaisia herätyksiä vaativat päivät taitavat olla kokonaan ohitse ja uinun onnellisena vähintään kymmeneen joka päivä. Myös liikunnan määrä alkaa pikku hiljaa lisääntyä, mistä kertoo tuo eka kuvakin. Uimisen ja pyöräilyn (jota en ihan vielä ole aloittanut mutta kohta) lisäksi tykkään heilua voimistelunauhan kanssa mikä edellyttää kuivaa maata ja tilaa. Muutan myös taas väriäni näin kesällä, kävin kolmella rannalla (kahdella Jyväskylän ja yhdellä Jämsän) ja nyt ihoni on osittain punainen ja osittain vähän normaalia ruskeampi. Jälkimmäisessäkin on siellä täällä punaisia, kutisevia pisteitä koska hyttyset.


R.I.P, varvassandaalit. Kestivät yksi ja yksi kolmasosa kesää. Kuvassa vielä ehjät, mutta hajosivat seuraavana päivänä.

Yksi muutos on myös se, että asiat, joita pitää tehdä ja joita teen ovat huomattavasti erilaisia loman johdosta. Yksi ensimmäisistä prioriteeteista on rennosti ottaminen ja enemmän ulkoilmassa oleminen, mutta nyt sitä pitäisi hoitaa jutut kuntoon Desuconia varten. Cosplay-haaveista olen jo aikaa sitten luopunut, nyt päänvaivaa aiheuttaa taidekuja jolla tulen istumaan - sinne kun pitäisi tehdä kaikenlaista pientä myytäväksi. Nyt ne olisi hyvä olla jo valmiina, mutta kun minä vasta teen (eli piirrän ja maalaan niitä), ja sen jälkeen ne pitää vielä skannata ja tulostuttaa jossakin. Toivottavasti ehdin, mitäs olen tämmöinen viimetinkaihminen.



Otin itsestäni kuvan (yllä), koska hiukseni olivat hassusti. Eli vähän eri tavalla kuin yleensä (koska kävin uimassa). Suurimmaksi osaksi suorat mutta alhaalta kiharat. Samalla pääsen esittelemään kukkamekkoani, jonka menin kesähuuruissa ostamaan. Taitaa muuten olla ensimmäinen omistamani kukkamekko. Tai no, luultavasti joskus ala-asteikäisenä tai sitä nuorempana jonkinlaisen kukkamekon omistin mutta en kyllä muista kun on aika pitkä aika jo moisesta kulunut. Taitaa olla tämmöinen hullutus tämän kukka- ja muukin mekkoihmisen seuran vaikutusta. Kuten myös yhden biisin kuunteleminen, josta on lainaus otsikossa. Biisin nimi on lainauksen neljä viimeistä sanaa ja esittäjä Amy MacDonald, kuunnelkaa toki jos haluatte.



Olen pitänyt kuvallista, melkein sarjakuvanomaista päiväkirjaa yllättävän aktiivisesti viime aikoina, tässä pari kuvaa siitä. Kertovat myös jotain viimeisistä päivistäni ja odotuksistani kesälle. Jos ette saa selvää, klikatkaa isommaksi.



Lopuksi vielä hieno kesäbiisi, missä on kaikki hyvän kesäbiisin ominaisuudet. Se on tanssittava, tunnelmaltaan iloinen ja leikkisä, ja sen videossa on sinisiä miehiä. (Viimeinen kohta ei välttämättä ole se kaikkein olennaisin mutta silti valtavaa plussaa)