lauantai 11. kesäkuuta 2011

And you're singing the song, thinking this is the life



Kesä on täällä hyvinkin vahvasti ja paahtaa täysillä. Se merkitsee montaa asiaa. Yksi on se, että saan nukkua pitkään. Tosin pari päivää taaksepäin heräsin neljältä ja seuraavana päivänä kuudelta, mutta nyt tuollaisia herätyksiä vaativat päivät taitavat olla kokonaan ohitse ja uinun onnellisena vähintään kymmeneen joka päivä. Myös liikunnan määrä alkaa pikku hiljaa lisääntyä, mistä kertoo tuo eka kuvakin. Uimisen ja pyöräilyn (jota en ihan vielä ole aloittanut mutta kohta) lisäksi tykkään heilua voimistelunauhan kanssa mikä edellyttää kuivaa maata ja tilaa. Muutan myös taas väriäni näin kesällä, kävin kolmella rannalla (kahdella Jyväskylän ja yhdellä Jämsän) ja nyt ihoni on osittain punainen ja osittain vähän normaalia ruskeampi. Jälkimmäisessäkin on siellä täällä punaisia, kutisevia pisteitä koska hyttyset.


R.I.P, varvassandaalit. Kestivät yksi ja yksi kolmasosa kesää. Kuvassa vielä ehjät, mutta hajosivat seuraavana päivänä.

Yksi muutos on myös se, että asiat, joita pitää tehdä ja joita teen ovat huomattavasti erilaisia loman johdosta. Yksi ensimmäisistä prioriteeteista on rennosti ottaminen ja enemmän ulkoilmassa oleminen, mutta nyt sitä pitäisi hoitaa jutut kuntoon Desuconia varten. Cosplay-haaveista olen jo aikaa sitten luopunut, nyt päänvaivaa aiheuttaa taidekuja jolla tulen istumaan - sinne kun pitäisi tehdä kaikenlaista pientä myytäväksi. Nyt ne olisi hyvä olla jo valmiina, mutta kun minä vasta teen (eli piirrän ja maalaan niitä), ja sen jälkeen ne pitää vielä skannata ja tulostuttaa jossakin. Toivottavasti ehdin, mitäs olen tämmöinen viimetinkaihminen.



Otin itsestäni kuvan (yllä), koska hiukseni olivat hassusti. Eli vähän eri tavalla kuin yleensä (koska kävin uimassa). Suurimmaksi osaksi suorat mutta alhaalta kiharat. Samalla pääsen esittelemään kukkamekkoani, jonka menin kesähuuruissa ostamaan. Taitaa muuten olla ensimmäinen omistamani kukkamekko. Tai no, luultavasti joskus ala-asteikäisenä tai sitä nuorempana jonkinlaisen kukkamekon omistin mutta en kyllä muista kun on aika pitkä aika jo moisesta kulunut. Taitaa olla tämmöinen hullutus tämän kukka- ja muukin mekkoihmisen seuran vaikutusta. Kuten myös yhden biisin kuunteleminen, josta on lainaus otsikossa. Biisin nimi on lainauksen neljä viimeistä sanaa ja esittäjä Amy MacDonald, kuunnelkaa toki jos haluatte.



Olen pitänyt kuvallista, melkein sarjakuvanomaista päiväkirjaa yllättävän aktiivisesti viime aikoina, tässä pari kuvaa siitä. Kertovat myös jotain viimeisistä päivistäni ja odotuksistani kesälle. Jos ette saa selvää, klikatkaa isommaksi.



Lopuksi vielä hieno kesäbiisi, missä on kaikki hyvän kesäbiisin ominaisuudet. Se on tanssittava, tunnelmaltaan iloinen ja leikkisä, ja sen videossa on sinisiä miehiä. (Viimeinen kohta ei välttämättä ole se kaikkein olennaisin mutta silti valtavaa plussaa)

4 kommenttia:

  1. ekakski sääli sun läpsyttimii, mutta eihä tästä kesästä oo menny vielä yhtä kolmasosaa, vaan sä oot hankkinu ne jo kaks kesää sitte? varmistin vain.

    sitte toisekseen oli ne siniset miehet.

    luin tän sun merkinnän jo eilen, mutta olin niin väsynyt, etten ymmärtäny mitään, joten päädyin kommentoimaan vasta nyt. mun mielestä ihan hyvä päätös.

    tykkään sun kukkamekosta ♥

    VastaaPoista
  2. Kaks kesää sitten hankin. Ekana hankintakesänä en vaan käyttäny kauheesti. Jepaje.

    Ja siniset miehet.. Tykkään ihan hirveesti siitä kohasta missä kaks niistä kurkkaa ja sanoo 'fade it, fade it'. Ja sit se kun ne on piirittänyt noi bändityypit ja yks kääntyy tennismaila kädessä ja sanoo 'gimme beat-aah' :---D aahahahhah priceless.

    Ja vähemmän väsyneenä asioiden tekeminen on aika usein kannattavaa. Hyviä päätöksiä on kiva tehdä.

    Mäkin sun ♥ (joo niistä kaikista)

    VastaaPoista
  3. Tuommoset päiväkirjat on parhaimpia sitten mummona! Vaikka ei sitä pidä ajatella liikaa. Että tulee mummoksi.

    Sun kesäsuunnitelmat/odotukset kuulostaa kesältä. Hyvin organisoidulta muttei liian fiksulta.

    Sitte vielä otan osaa. Sandaalien takii.

    VastaaPoista
  4. Kyllä joo tulee mummoajat tollasia kirjottaessa mieleen. Ja vähän ajat sitä ennenkin, koska mulla on niin huono muisti että sitä voi jo varmaan viidenkin vuoden päästä osittain noilla paikkailla.

    Ja kiitos! Itekin suhteellisen paljon niitä diggailen, edellinen kesä oli kamala mutta tämä vaikuttaa tosi kivalta.

    Kiitokseni vielä osanotosta. Aika koville ottaa mutta minkäs teet.

    VastaaPoista