Katastrofi ja muuta infoa

Itse kukin on varmasti kuullut uutisointia Japanista, vaikea olla huomaamatta noin valtavaa katastrofia. Richterin asteikolla Japanin historian voimakkain maanjäristys (140:een vuoteen), jonka seurauksena useita jälkijäristyksiä ja tsunami, joka iski pahiten Sendain alueelle (pääsaaren Honshun koillisosassa). Tokiossa mm. tulipaloja ja muita ehkä vähän pienempiä tuhoja, mutta nyt suuri riski ovat Tokion läheiset ydinvoimalat, joista toisessa on tapahtunut räjähdys. Tämän enempää en halua enkä uskalla puhua, koska tilanne muuttuu koko ajan ja tapahtumia voi kuitenkin seurata eri medioiden uutisista melko tiiviisti.


Isäntäperheen laittama kuva Japanin tv-lähetyksestä.

Fiilikset nyt ovat.. No, aika sekalaiset. Tietysti olen järkyttynyt, ja olisin, vaikka en olisi lähdössä. Vaikka Japanissa ollaankin varauduttu maanjäristyksiin, ei näin suureen tuhoon voi varautua kukaan. Ja myös maanjäristyksiin valmistautuminen oli tehty olettaen että järistys olisi voimakkuudeltaan korkeintaan 8. (Nythän se oli 8.8) Kuolleita ja tällä hetkellä etenkin kadonneita on valtavia määriä ja historiaanhan 11.3.2011 jäämään. Isäntäperheeltä tuli sähköposti, jossa kertoivat maanjäristyksen tapahtuneen ja totesivat tilanteen olevan todella huolestuttava, mutta myös sanoivat että Obihirossa ei ole mitään hätää ja kehottavat tulemaan sinne rauhallisin mielin. Hokkaidolla ei ole hirveästi tapahtunut mitään, maanjäristyksiä on kyllä ollut ja rannikoilla on jonkinlaisia tuhoja varmaankin, mutta koska Obihiro on sisämaassa siellä on melko turvallista. Mutta olen kyllä ensin lentämässä Tokioon ja viettämässä siellä pari ensimmäistä päivää orientaation merkeissä, joten asia varmasti vaikuttaa omaankin vaihtovuoteeni, pienimmillään ainakin sen alkuajankohtaan.



Juuri nyt, viikko ja kaksi päivää ennen lähtöä, pitäisi valmistautua lähtöön kuin viimeistä päivää suurella innolla, mutta sen sijaan kuuntelen, katson ja luen järkyttyneinä uutisia ja ilo ja into ovat aika kaukana. Omasta näkökulmasta älyttömän huono ajoitus. Itsekästä sanoa niin, eiväthän katastrofit ikinä mihinkään hyvään aikaan tule, ja se, että näillä näkymin vaihtovuosi ainakin lykkääntyy on aika pientä kaikkiin niihin kuolleisiin, kadonneisiin ja kotinsa menettäneisiin ihmisiin verrattuna. No, jos pitää löytää näin hirveästä asiasta jotain positiivista, mulla on kyllä paljon tehtävää, joten jos lykkääntyy niin ainakin on enemmän aikaa valmistautumiseen.



Mutta turha märehtiminen ei auta asiaa. Pitää vaan seurata tilannetta ja toivoa että tilanne rauhoittuu. Nyt positiivisempiin aiheisiin: olen hankkinut jo suurimman osan tuliaisista isäntäperheille! Omista digikuvista teetetty Suomi-kirja tuli postissa, kaksin kappalein niin kuin oli tarkoituskin (myös toiselle perheelle johon vaihdan heinä-elokuussa). Kirjoista tuli oikein hienot, yllätyin positiivisesti! Toivottavasti tykkäävät. Sen lisäksi minulla on isäntäperheille tämmöistä: kaksi pientä levyä Fazerin Nordic Gourmet -suklaata, muumi-kuvioidut Fiskarsin sakset (ei kai saksien vieminen ole jotenkin outoa? suomalainen laatutuote + muumit!),





Lisäksi ostettuna on Marimekon Unikko-kuvioinen kangaskassi, kaksi pesukinnasta ja avaimenperä, mutta niistä nyt ei tähän hätään ole kuvaa. Olemassa ovat kuitenkin.

Sain muuten lisäksi tietää että orientaationi tosiaan on Tokiossa ja mukaan kehotetaan ottamaan 1000-3000 yeniä "for personal use during the camp". Eli on pieni mahdollisuus että pääsisin jopa näkemään Tokiotakin! Mutta katsotaan nyt millaisessa kunnossa Tokio ja Japanin liikenne tulevat olemaan lähiaikoina ja että milloin Naritan lentokenttä avatuu, luultavasti muuttaa aikataulua.

もうすぐに行くよ

あああああ、あとう３週間！　ありえない！ *___*

Ja sama suomeksi: kohta lähden, enää kolme viikkoa eikä voi olla totta. Huhhuh. Aika pitkään on vaihtovuosi ollut se kaukainen juttu siellä jossain, nyt se on jo ihan nurkan takana. Fiilikset on aika sekavat, mutta pääosin kyllä positiiviset.

Olen ollut yhteydessä isäntäperheeseeni sähköpostitse, ja he vaikuttavat edelleen hirveän sympaattisilta. Japaniksi kirjoittavat kuten minäkin, tekstiä on äärimmäisen vaikea tuottaa ja välillä en ymmärrä kyllä ihan kaikkia sanoja ilman nettisanakirjan jatkuvaa käyttöä (kanjit!). Mutta suurimman osan ymmärrän kyllä ja paljon enemmän tuosta selkoa saa kun google kääntäjällä japanista suomeksi käännetystä teksistä, mitä ensimmäinen perheen sähköposti oli. : DD

Isäntäperheeni äiti ja isä kuulemma odottavat minua innolla. Sähköposteista tulee hyvä mieli, kun yhdessä kertoivat että mama (eli hostäiti) oli lomakkeeni (joissa oli siis kuviani) sanonut "かわいい、ね" (eli kehunut söpöksi) ja tänään tulleen sähköpostin he aloittivat "Hi!　Lovely Irina！" Awww. He sanoivat että on ok jos otan oman koneen mukaan kun kysyin, nettiä käytän olohuoneessa. Sitten he toivoivat että toisin Suomen kansallispuvun! o.o Äidillä taitaa olla semmoinen, mutta en tiedä miten selittäisin että sitä harvoin käytetään täällä (toisin kuin kimonoa Japanissa..). Mutta saa nähdä otanko mukaan. :'DD Kysyin myös, milloin Hokkaidolla kukkivat persikka- ja kirsikkapuut. Tokiossa persikka kukkii jo, mutta Hokkaidolla persikka ja kirsikka kukkivat kuulemma samaan aikaan toukokuussa. Tämän kerrottuaan he kirjoittivat "見に行こうね", eli "mennään katsomaan, eikö". Olen yhtä hymyä, en malta odottaa! Etenkin ne saattavat kukkia syntymäpäiväni aikoihin, vau.

Obihiroon on kuulemma myös satanut lunta, tässä on isäntäperheen laittama kuva jossa näkyy kaupunkia:

新しいインフォ

Atarashii info, eli uutta infoa! Osan tästä voisin kertoa/mainita myöhemminkin, mutta taidankin päivittää jo nyt ettei ihmisille jää väärää tai vanhentunutta tietoa päähän kummittelemaan. : D

Eli siis, perheeni, isovanhempieni ikäinen pariskunta vaikuttaa oikein sympaattiselta. Laitoin heille sähköpostia japaniksi - ja he vastasivat suomeksi. : D Eivät silti taida suomea osata, teksti vaikutti kovasti google kääntäjällä suoraan käännetyltä. ("Emme voi edes puhua Englanti kieltä Suomessa. Mutta voit elää onnellisina perhe. Sun on innolla sinua." Awwww) :----D Mutta niin, halusivat varmaan ihan kohteliaasti kirjoittaa minulle omalla kielelläni, ihana idea mutta toteutuksesta en tiedä. Olipa ainakin hauskaa sitä lukiessa, haha.

Mutta tänään sainkin tietää, että en vietä koko vaihtovuotta tuossa perheessä, sillä pariskunnan aikuiselle tyttärelle syntyy elokuussa lapsi, jolloin tytär vauvoineen muuttaa vanhemmilleen. Japanilaiset asunnot ovat harvoin kovin tilavia, joten kun minulle ei jää tilaa (eikä varmaan lapsenlapsen myötä ihan hirveästi huomiotakaan, oivoi), siirryn toiseen perheeseen. Japanin AFS yrittää etsiä uuden perheen lähialueelta niin etten joutuisi vaihtamaan kouluani, joten paikka ei vaihdu (ja jos vaihtuukin, ei ainakaan Hokkaidon ulkopuolelle). Voin varmaan myös käydä tapaamassa vanhaa perhettäni ja heidän uutta perheenjäsentään lähiseudulta, siksi näin.

Sain tänään myös ykkösperheeni ja tulevan kouluni täyttämät lomakkeet. Niistä kävi ilmi että perheen koira on chihuahua ja että heillä on ollut kaksi AFS-vaihtaria minua ennen (ruotsalainen ja uusi-seelantilainen). Käsitykseni koulusta muuttui aika lailla, sillä olin luullut koulua jonkinlaiseksi yksityiseksi tyttökouluksi, mutta se olikin kunnallinen sekakoulu. :'D Tyttökouluksi luuleminen ei tosin ihme, sillä 600:sta oppilaasta 540 on tyttöjä ja vain 60 poikia. Mutta iloinen yllätys kuitenkin. Ja commercial ei tarkoittanutkaan jonkinlaista yksityistä koulua vaan yksinkertaisesti sitä, että koulu on painottunut talouteen/kauppaan. (muina vaihtoehtoina, joiden joukosta commercial oli ruksittu olivat academic, techical ja agri-cultural) Kerhot olivat suunnilleen ne, mitkä olin koulun nettisivuillakin nähnyt. Ja lomakkeiden mukaan olen koulun ainut vaihtari! (mikä ei tosin hirveän isona yllätyksenä tullut) Minulla on myös mahdollisuus osallistua koulun retkeen, joka tehdään loka-marraskuun vaihteessa Kyotoon ja Tokioon. Retki kuitenkin tulisi maksamaan minulle yli 1300 euroa, joten se taitaa väliin. ): Ja jos joudun sittenkin vaihtamaan koulua perheen vaihtuessa, en ole edes koulun oppilas retken aikana. :0 No, Tokiossa ja muualla Japanissa voin käydä joskus hamassa tulevaisuudella lomallakin, ei se mitään.


Mutta ei minulla muuta, hei hei!

Irina

いきなり,現実になった

Otsikossa lukee "ikinari, genjitsu ni natta", yritin sanoa "yhtäkkiä siitä tuli totta" (ei mitään varmuutta menikö oikein :---D). Ja "sillä" viittaan vaihtovuoteen, sillä se tuli juuri kymmenen kertaa konkreettisempaa, koska sain isäntäperheen! Nyt on siis selvillä se, mihin kaupunkiin, mihin kouluun ja millaiseen perheeseen menen.

Kaupunki, johon maaliskuun 22. päivä suuntaan, on Obihiron kaupunki Tokachin prefektuurissa Hokkaidolla, Japanin pohjoisimmalla pääsaarella. Kaupunki on suunnilleen Jyväskylän kokoinen paikka aika kaukana Hokkaidon suurimmasta kaupungista Sapporosta. Perheeni on vanha pariskunta (jolla on koira), sen enempää en heistä vielä tiedä, koska saan heidän täyttämänsä lomakkeet vasta myöhemmin. Sähköpostia ajattelin lähipäivinä heille laittaa, sillä yhteystiedot sain. Tuleva koulu taas on nimeltään HOKKAIDO OBIHIRO SOUTH COMMERCIAL HIGH SCHOOL (kannattaa klikata information-kohdasta toista linkkiä ja sieltä kuudetta linkkiä, löytyy kuvia koulun tapahtumista) Commercial viittaa yksityiskouluun - mikä taas tarkoittaa että se on tyttökoulu. Pöhh, en pääse katselemaan japanilaisia koulupoikia. :----D

Olin tiedon perheestä saatuani ihan täpinöissäni, puhua pölötin kuin papupata ja energiaa riitti vaikka muille jakaa. Vähän syrjäinen paikkakaan ei haitannut eikä haittaa yhtään, ainut tunnelmaa vähän latistanut asia oli tuo tyttökoulu, olin toivonut pääseväni julkiseen sekakouluun. Mutta en voi valittaa kun muuten niin kivalta vaikuttaa. Tässä kaksi tärkeintä vähän pienemmässä paikassa asumisen hyvistä puolista:

Ilmasto on Hokkaidolla melko samanlainen kuin Suomessa, mikä tuo ainakin vähän kotoisemman olon ja säästää Japanille muuten tyypilliseltä todella kuumalta ja kostealta kesältä. : D

Pienessä paikassa ei välttämättä ole paljoa muita vaihtareita , joten en ole vain yksi vaihtari kymmenien joukossa ja siksi sen verran 特別 (tokubetsu, erityinen) että voi olla helpompaa saada kavereita. :---D Ei myöskään tule hengattua liikaa muiden vaihtareiden kanssa, eli opin paremmin kieltä.

Mutta että semmoista. Hui kun tuntuu niin todelliselta nyt! Ihan uskomaton fiilis.

またね~!
Irina

it's not fair to say we wasted time, in my view we just used it all up

Hei!

Otsikko viittaa siihen miten aika kuluu älyttömän nopeasti, pätkä on yhdestä biisistä ja sattui vaan tulemaan mieleen. En olekaan taas pitkiin aikoihin päivittänyt, mutta tästä lähtien luulen että päivitän vähän useammin. Vaihtovuosi sen kun lähestyy ja siihen liittyviä juttuja alkaa olla kerrottavana enemmän. :0

Tässä välissä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä, mutta mainitsen nyt ne mitkä muistan: lähtöpäivän ja lennon tietoon saaminen, erinäiset koulun tapahtumat, kaikki arkipäivät, järjestöni AFS:n järjestämä orientaatioleiri, jossa tapasin muut Japaniin ja muualle talvilähdössä lähtevät vaihtarit, vielä vähän lisää mukavaa arkea, joulu, Protun järjestämä talvileiri ja siellä uusi vuosi. Sain myös tässä vähän aikaa sitten kirjeen AFS:ltä, jossa oli infoa lähtöjärjestelyistä (esim. mihin aikaan tavataan kentällä ja kuinka paljon laukku saa painaa). Mutta siis, aivan, sain jo tietää milloin lähden! 22. maaliskuuta kello 17.20 lähtee lento Japaniin. Suora lento, jossa on kaikki muutkin saman järjestön japanivaihtarit, mahtavaa! ♥ Ja niin, heidät tosiaan tapasin tuolla orientaatiossa, hirveän mukavia ihmisiä kaikki. Toivottavasti edes osaan törmää vaihtovuoden aikanakin. :---) Ja niin, kappas, nyt on jo vuosi 2011. Eli lähtövuosi ja se vuosi josta suurimman osan Japanissa olen. Ihan älytöntä. o.o

Ihan rehellisesti sanottuna vuosi jopa ahdistaa vähän tällä hetkellä. Suomessa on kaikki niin hyvin ja jopa ennen kovastikin kukoistanut Japani-innostuskin on hiipunut, joten samalla on laskenut myös into lähteä. Toivottavasti se kuitenkin löytyy taas jostakin, tiedostan kuitenkin edelleen kuinka tämä on ainutlaatuinen tilaisuus vaikka mihin: kielitaidon huimaan parantamiseen, kasvamiseen, uuden näkökulman saamiseen jne. Haluaisin siis todella olla innoissani siitä yhtä paljon kun ennen. Kyllä se nyt edelleen hienolta tuntuu, mutta kun mietin mitä kaikkea Suomessa ehtii tapahtua ilman minua ja miten pieleen kaikki VOI (siis voi, ei mitenkään väistämättä) mennä jos on huono tuuri, vähän masentaa. Mutta luulen että oivallan ja innostun kuitenkin vielä ennen maaliskuuta, tai ainakin suuresti näin toivon. Ehtisi sitä kieltäkin vielä vähän opiskella.

Mutta kuulostipa synkältä, vaikka olen kuitenkin viime aikoina ollut hyvällä tuulella! Haluan kiittää vuodenvaihteesta talvileirillä olleita tyyppä ja yleensäkin viime syksystä lähtien minulle hurjan nousukauden aikaan saanneita kanssaihmisiä! (mm. luokkalaiseni ja muut kaverini ja ystäväni)

Myöhäistä hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille!

Irina

we hear the bells on every hour

Hei taas!

Syksy on jo pitkällä ja lukio alkaa mennä jo aika rutiinilla. Ensimmäisen jakson lopetus, koeviikko, on viimeistä koetta vailla ohitse ja ensimmäisestä lukion kokeesta tuli yllättävän hyvä numero. Koulussa on siis mukavaa, myös luokkani on kaikkine tyyppeineen ihan loistava, ryhmän kanssa on ihan loistava yhteishenki. Toinen vaihtarikin löytyy ja vielä samaan aikaan ja paikkaan lähtevä! Älyttömän kivaa, kun tietää ettei takaisin tullessa tarvitse olla aivan yksin vuoden vanhasta ryhmästä jäljessä. Onhan vaihdossa kuitenkin varjopuolensa, sekä minua että luokkalaisia harmittaa että ollaan vuosi erossa ja nähdään aika vähän sen jälkeenkin. Mutta sellaista se on, pitää vaan muistaa vaihtovuoden kaikki hyvät puolet.

Vaihtariasioista sen verran, että soittelivat AFS:ltä pari viikkoa sitten. Kysyivät veriryhmää, jota en ehtinyt lomakkeisiin vielä selvittää, jotain isästä (kuinka usein näen kun vanhemmat ovat eronneet, joitain tietoja jota en kiireessä ollut laittanut) ja vielä sitä, kuinka paljon olen koneella päivässä. Olin varmaankin maininnut jotain koneella olemisesta kun piti kertoa itsestään ja omasta vapaa-ajan käytöstä. Aikaa kysyttyessä saatoin vähän kaunistella - olen kuullut, etteivät japanilaiset isäntäperheet katso vaihtarin koneella oloa kovin hyvällä. Mutta tämän blogin pitämisen ja kuvien säilömisen takia aion kyllä ottaa oman läppärin vuodeksi mukaan, vaikka en suunnitellut siinä kauaa päivittäin istuakaan. Katsoo nyt sitten miten asiat sujuvat.

Japanintuntini työväenopistolla alkoivat taas viime perjantaina, mikä on todella positiivinen juttu. Itseopiskeluni on ollut nimittäin jäänyt vain ajatuksen asteelle, eli mitään edistystä kielitaidon suhteen ei ole tapahtunut. :----D Tämä on siis loistavaa preppausta vaihtovuotta varten, toivottavasti ehdin oppia paljon hyödyllisiä asioita.

Mutta siinä taisi olla kaikki, またね~!
Irina

Kuulumisia

Joo, edellisestä merkinnästä on kulunut jo reilut kaksi kuukautta joten päätin päivittää, vaikka vaihtovuosi onkin edelleen vielä kaukana. : D Lähtöön on vajaa seitsemän kuukautta, eli reilu puoli vuotta.

Edellisen, kesäkuisen merkinnän jälkeen olen vielä ehtinyt nauttia kesälomasta muun muassa parin conin (convention, tässä tapauksessa anime- ja mangatapahtuma), ystävien kanssa hengailun, hyvästä säästä nauttimisen, livekeikan (Muse! <3), leirinvedon, perusrentoutumisen sekä chillailun merkeissä ja aloittaa lukion Jyväskylän Lyseossa.

Kesään ja alkusyksyyn on mahtunut paljon hyviä, mutta myös huonoja hetkiä. Jälkimmäisenä mainituista monet ovat liittyneet ainakin osittain vaihtovuoden jännittämiseen. Olen vasta nyt alkanut hahmottaa sitä, että olen kokonaisen vuoden pois Suomesta pois maassa, jonka kieltä en ymmärrä vielä mitenkään sujuvasti. Aluksi olin vain ja ainoastaan innoissani, ja toki olen edelleenkin, mutta nyt olen sisäistänyt myös sen, ettei vaihtovuosi tule olemaan helppo eikä Japanissa oleminen pelkkää ruusuilla tanssimista - etenkään kun en edelleenkään ole opiskellut japania niina aktiivisesti kun olen aikonut. Tulen myös tietenkin jäämään paitsi monista hienoista hetkistä, jotka tapahtuvat ilman minua täällä Suomessa. Ennen en esimerkiksi harmitellut vuoden jälkeen jäämistä koulussa, mutta kun olen tutustunut mahtavaan luokkaani lukiossa, ei se tunnukaan niin yksinkertaisen helpolta kuin ennen. Pelkään myös, että etäännyn tämänhetkisistä kavereista ja ystävistä vuoden aikana liikaa. Ja tietenkin on olemassa melkeinpä kliseinen pelko siitä, etteivät ihmiset kohdemaassani pidä minusta - en saa kavereita koulussa tai en tule toimeen isäntäperheen kanssa. Tai että kielimuurista ja kulttuurierosta muodostuu niin suuri este etten opi elämään Japanissa.

Mutta kuitenkin, vaikka olen tässä kesän aikana ehtinyt käsitellä monia negatiivisia vaihtoon liittyviä asioita, olen vastapainoksi yrittänyt ajatella niitä syitä ja hyviä puolia, joiden takia vaihtoon lähden. Kielitaito, joka Suomessa olisi todella vaikea saavuttaa, kokonainen vuosi maassa joka on jo vuosia ollut ainakin populaarikulttuurinsa takia fanitukseni kohde, ainutlaatuinen tilaisuus kasvaa ja itsenäistyä.. Nämä ja monet muut asiat ovat onneksi pysyneet mielessä pelkojen ja jännityksen lisäksi. Olen todella etuoikeutettu ja onnekas kun pääsen lähtemään vaihtoon, joten nyt pitää vain ottaa positiivinen, avoin, rohkea ja myös ahkera asenne niin kaikki menee kyllä hyvin. Japania pitää yrittää jaksaa opiskella lukion aineiden lisäksi, koska alustava kielitaito varmasti auttaa vuoden aikana, mutta haluan tehdä myös monia muita asioita ennen vaihtovuotta, kuten parantaa itsetuntoani, laihtua ja ylipäätään vielä nauttia Suomesta ja ajastani täällä ennen vuotta muualla. :>

Mutta tällaista tänne, mukavaa syksyä kaikille! Itse nautin omastani Jyväskylän lyseossa luokalla 10A - joka muuten sai hopeaa Lyseolaisen iltapäivä -kilpailussa tänään. : DD