2 weeks and 5 days

Aika senkun vähenee. Ihan pelottavaa oikeasti, kesä on hurahtanut ohitse kuin mikäkin maantienkiitäjä. Olen kyllä saanut ilahduttavan paljon tehtyä; olen ollut kahdessa animetapahtumassa (Desucon ja Animecon), ollut kesätöissä, käynyt ulkomailla (Lontoo hohoo), uinut, hengannut kavereiden kanssa eri paikoissa, piirtänyt ja maalannut paljon, lukenut yli puolet kirjasta jonka olen esittänyt aina lukeneeni, kuunnellut valtavan määrän minulle uutta ja vanhaa musiikkia (+oppinut moniin lauluihin sanat) ja kiertänyt Suomea. Nyt on vihdoin (ainakin melkein kaikki) menot menty ja kaiken järjen mukaan mietin nytkin vain lähtöä opiskellen Japania. Ainut vaan ettei asiat aina mene niin miten järjellä mietittynä niiden luulisi menevän. Kuvat ovat nyt kaikki kotoa kun yritän orientoitua täällä olemiseen ja rauhoittumiseen.


Tässä näkyy kotitaloni, koiramme ja vähän ulkorakennusta, johon on tehty avoin, ns. kesäkeittiö-tila. Ollaan iso osa päivistä siellä, koska siellä on ulkona mutta sopivasti varjossa, ja pöydän ja muiden varusteluiden ansioista siellä voi tehdä kaikenlaista ruoan tekemisestä taiteiluun, kortinpeluuseen ja tikanheittoon. Nettikin ylettyy sinne, eli koneellakin voi olla.

Sanoin menojen olleen jo ohi mutta kävin vielä Jyväskylässä yökyläilemässä tämmöisellä kivalla ihmisellä, jolla olen ainoat vierailuyöni viettänyt niin ettei hengailuun tai vastaavaan ole jäänyt aikaa - aika on oikeasti mennyt melkeinpä pelkästään nukkumiseen. Ensimmäisellä kerralla tästä voitiin syyttää koulumme teatteriproduktiota, jonka kävimme katsomassa iltasella (ja nousimme seuraavana aamuna pirteinä kouluun) ja toisella koulumme kulttuuritapahtumaa (ks. tämä merkintä), jonka jälkeen olimme kaverilla aamuyöstä. Tällä kertaa aikeen kaikkeen muuhun kuin nukkumiseen oli enemmän, ja oli kivaa. 5 hyvää leffaa vajaan kahden vuorokauden aikana on aika jees, ja sen lisäksi oli uimareissu, keskustelut maasta taivaisiin (kaikenkattavista vuodatuksista, hehkutuksista ja tuskailuista randomiin höpöhöpöön) - ja saatiinhaan tuo myymään vihdoin sielunsa ja ylpeytensä kun hänet sain omalla ja monien muiden jatkuvalla painostuksella, kidutuksella ja kiristyksellä liittymään Facebookiin. Hehe. Kaiken välissä ehdin myös nopeasti nähdä toista kaveria, joka on niin kiireinen syksyn kirjoitusten ja tulevien ulkomaanvieraiden takia ettei muulloin olisi ehkä ehtinyt nähdä. Mukavaa.

Kesän ainut koruostokseni, ja varsin onnistunut sellainen. Järkevän hintainen, melkein kaikkien vaatteideni kanssa yhteen sopiva, itseä kovasti miellyttävä ja pari kehuakin kerännyt. Käytänkin lähes päivittäin.

Loppuloman ennen lähtöä olenkin sitten melkein kokonaan kotona, mitä nyt tänne tulee tuo yökyläilyihminen ja pari muuta mahdollisesti alkuviikosta, plus käyn Protun puistotapahtumassa elokuun toisena viikonloppuna. Näin. Mun kannattaisi ehkä ruveta pohtimaan muuntajan ja muun tarpeellisen hankkimista, pakkaamista ja edes japanin kertaamista. Tuliaiset on sentään suurimmaksi osaksi hankittu, vaikka pienille japsipojille, tuleville hostveljilleni, haluaisin vielä keksiä jotain.


Lontoosta (tarkemmin Tate Modernista, modernin taiteen museosta) ostamani kangaskassi, joka alkaa olla jo se vakiolaukku hyvän kokonsa ja söpöytensä ansioista.

Mutta siinä kai se sitten. Olen tässä sähköpostitellut uuden hostperheeni äidin kanssa, nyt ollaan puhuttu ruuasta. Hän kysyi olenko syönyt japanilaista ja sanoi haluavansa syödä suomalaista ruokaa kun ei ole sitä tehnyt (Googlen käännös: "I was a cook in Finland. I would like to eat because there is no food." Hajosin). Vastasin että olen syönyt vähän japanilaista ruokaa, sushia ja teriyakia. Siihen hän vastasi että toinen pienistä pojista rakastaa sushia ja sitten luetteli millaisista susheista poika ja hän itse pitää eniten. :'DD Is that cute or what. Mutta enköhän minä tuossakin perheessä viihdy, kyllä se siitä.


Olen laittanut tämän jo kahdelle muullekin sivulle, mutta laitanpa nyt tähänkin. Kuten ekan kuvan tekstissä kerroinkin, vietän paljon aikaa ulkorakennuksen kesäkeittiössä - usein taiteillen. Tämä on tilaustyö kaverille, joka yksinkertaisesti halusi ison paperin täynnä ajatusvirralla suoraan mieleen tulevia juttuja.