toinen jalka ulkona

Tänään aloitin vihdoin pakkaamisen. Lähtö on kolmen yön päästä (kolme yötä lähtöön on...) ja olo vähintäänkin epätodellinen. Vaikka vaikuttaa edelleen siltä, että todella asia uppoaa päähän vasta ollessani lentokentällä, koneessa tai perillä. Hämmentää ihan hirveästi, ja vain hetkittäin tulee o__o-tyylinen olo jolloin totean että olen oikeasti lähdössä parin päivän päästä toiselle puolelle maailmaa melko pitkäksi ajaksi. Ja vielä Japaniin, maahan jota on tullut fanitettua (okei fanitus muuttui kiinnostukseksi vain tiettyihin asioihin kun tajusi ettei se mikään paratiisi ole) yli 5 vuotta. Ei voi ymmärtää. Tällä viikolla olen nähnyt viimeisen kerran minulle tärkeitä ihmisiä kolmessa eri kaupungissa kun vielä voin: Tampereella, Jyväskylässä ja Helsingissä. Minulla on kuvia vain kahdesta ensimmäisestä, viimeisessä ei tullut otettua kuvia ja pakkaamista tai vastaavasta en vain jaksanut ottaa kuvia. Ehe.


Random täytekuva, jotta teksti liittyisi kuviin. :----D Otettu heinäkuun lopulla.

Tämä on muuten varmaan viimeinen päivitykseni Suomessa, koska tekemistä viimeisille päiville riittää. Okei, aina hetkittäin tulee karattua koneelle ja suurimman osan aikaan vain tuijotan kaukaisuuteen, luen tai teen jotain muuta lähdön kannalta yhtä tähdellistä. Ehe. Tänään sain sentään listattua mukaan otettavia asioita ja aika lailla täytettyä matkalaukun vaatteilla. Laukussa on vasta suurin osa vaatteista, ei ulkovaatteita ollenkaan muista asioista (kuten hygieniatarvikkeista ja tuliaisista) puhumattakaan - ja se on jo melkein täynnä. Enkä ole yhtään punninnut sitä, koska tässä talossa ei ole yhtäkään vaakaa. Pikku hiljaa alkaa pelottaa, miten tuon kanssa käy, Japanissa laukku kun saa painaa vain 20 kg.


Ostin kirpputorilta uudet kengät ja istuin niiden kanssa katsomassa Mokomaa. Missä ja miten sinne päädyin lukee alla.

Tähän väliin voisin selittää tarkemmin tämän viikon tapahtumista kun tässä on kuitenkin näitä kuvia teitä hämmentämässä. Erästä samalla protuleirillä reilu pari vuotta sitten ollutta ihanaa tyyppiä en ollut nähnyt aikoihin, mutta onnekseni pystyin vielä vierailemaan tämän luona Tampereella keskiviikkona. Samalla näin myös monia muita loistotyyppejä, joihin suurimpaan osaan olen tutustunut juurikin tämän ystäväni kautta. Oli tavallaan todella random, mutta siinä samalla todella kiva päivä. Se sisälsi kirjakauppa-, kirppari-, divari- ja luonnontuoteputiikeissa vierailua, syömistä, paljon naurua, kävelyä ja juttelua sekä kaksi hauskaa leffaa. Ainiin ja näin myös Mokoman akustisena livenä, vaikken siitä edes ihan hirveästi pidä. Kyllä ne ihan hyvin veti eikä se mistään pahimmasta päästä ole.


Minä ja se minut hostannut tärkeä ihminen Mokoman keikan jälkeen. Taustalla lisää tärkeitä ihmisiä, joita sensuroimaan lennähti syyslehtiä.

Etten vain missään nimessä ehtisi ottamaan rauhallisesti tai olemaan kotona, suuntasin suoraan Tampereelta aamulla kohti Jyväskylää, missä oli luvassa koulukavereiden ja -tovereiden sekä itse koulun näkeminen viimeistä kertaa. Oli todella hassua mennä koululle tietäen ettei opiskelisi siellä pitkään aikaan, ja haikeus oli suuri. Torstaistakin tuli random, mutta sain ostettua uudet kuulokkeet, vietettyä laatuaikaa tärkeiden ihmisten kanssa ja syötyä superhyvää aasialaista ruokaa, joten eipä pahemmin valittamista.


Minä ja yksi samaista koulua käyvä ihminen. Olemme soittaneet samassa bändissä. Niin ja jos ihmettelette tyhjyyttä tässä koulun aulassa, syy on se että kovina koulumme faneina tulimme sinne myöhään iltapäivällä uudestaan hengaamaan vaikka koulu kaikilta loppui jo joskus ennen kahta.

Perjantaiksi menin kotiin mutta aikaisin lauantaiaamuna lähdin äidin ja siskon kanssa Helsinkiin. Siellä hengasin jonkinaikaa edellä mainittujen sekä siskon ruotsalaisen nettikaverin kanssi pyörien turistimaisesti ympäri aurinkoista Helsinkiä. Sitten koitti Protun puistotapahtuman aika, jossa näin hyvin paljon tuttuja. Ehdin heidän kanssaan olemisen lisäksi käydä Lintsillä pelaamassa yhden erän tanssipeliä (eli 3 biisiä). Ensimmäinen kerta kun jotkut taputtivat pelaamiselle, olin otettu. Ihmisiä oli jonkin verran seuraamassa kun he jonottivat takanani 4D-teatteriin, siksi näin.


Kuten sanottua, Helsingin häppeningistä en ottanut kuvia, mutta tässä perjantaiaamun aamiainen, jonka söin ylhäisessä yksinäisyydessä kun sisko ja isä olivat lähteneet aikaisin töihin.

Ja nyt olen kotona. Vaikka pakkasinkin jo osittain, unohdan koko lähdön jatkuvasti. Oleskelemme perheen kanssa rennosti ihan niin kuin minä tahansa normaalina lomaviikkona tai viikonloppuna. Siskollakin alkaa vasta ensi viikolla koulu, joten tuntuu vain siltä että kesäloma jatkuu. Melkein naurettavan normaali olo. Isäntäperheen kanssa olen jatkanut sähköpostittelua, viimeisimmissä viestissä kerrottiin että Obihirossa on todella kuuma, kehotettiin tulemaan 'aidoilla' hiuksilla (koska värjäyshän on koulussa kiellettyä) ja kysyttiin, olenko nähnyt ilotulituksia ja että olisiko minulla jotain ruokaa jota erityisesti haluaisin Japanissa maistaa. Hirveän mukavalta perheeltä vaikuttaa edelleen, vaikka pienet pojat jännittävät. Entä jos he eivät tykkää minusta? Entä jos minun pitää jossain vaiheessa huolehtia heistä ja feilaan epätoivoisesti? Toivottavasti pelkoni ovat edes osittain turhia.

Mutta siinä kaikki tällä kertaa, seuraavan kerran päivitän Japanista! o/