やっとここにいる

Eli I'm finally here. Wou. Tällä hetkellä olen Tokiolaisessa koulutus- ym. käyttöön tarkoitetussa hotellintapaisessa. Kilttinä tyttönä minun pitäisi mennä nukkumaan koska kello on 10 (itse asiassa ovella kävi juuri vetäjä valittamassa kun skypetin, ehe), mutta päivitän nyt kuvien kera kun on näin hyvä mahdollisuus. Hallelujah hotellihuoneiden nettipiuhoille!


Tokion lentokentällä laukkuja odotellessa otettu kuva. Tämän jälkeen huomasin kuvauskieltokyltin, heh.

Eli niin. Aloitetaan alusta, eli lähdöstä. Lennettiin 11:25 lähteneellä lennolla Amsterdamiin, josta parin tunnin päästä jatkettiin Tokioon. Ensimmäinen lento kesti noin 2 ja puoli tuntia, toinen 11. Oli hyvin puuduttavaa, ja jatkuvista yrityksistä huolimatta en saanut nukuttua kuin enintään vajaat pari tuntia. Perillä kello oli noin yhdeksän, ja selvittyämme byrokratiahässäkästä (lentokoneessa käytyjen ja passista löytyvien papereiden sekä sormenjälkien ja silmien tarkistusta) löysimme meitä vastaan tulleet AFS:n vapaaehtoiset. Nimenhuudon jälkeen nousimme bussiin ja ajoimme läheiseen hotelliin. Paperisota ei ollut ohi, vaan joku lentolippupaperi piti antaa heille ja kaulaan ripustettiin paperit ryhmän mukaan. Seuraavaksi menimme suomiporukan kanssa istumaan, seuraamme liittyi islantilainen nuorimies ja... istuimme tekemättä mitään reilut 4 tuntia. Ei hirveän hauskaa mutta niin. Sen jälkeen menimme huoneisiin ja kävimme pitkään kaivatuissa suihkuissa - sää täällä on paitsi kuuma myös järkyttävän nihkeän kostea, ei hirveän ihanaa.


Matkalla lentokentältä hotellille. Katot <3


Ensimmäisen hotellihuoneen ikkunasta otettu kuva.

Tänään heräsimme puoli seitsemältä, söimme aamupalaa ja menimme bussilla japanilaiseen kouluun. Siellä meillä oli erilaista puhe- ja info-ohjelmaa Japanissa asumiseen liittyen: puheita AFS:n toiminnasta ja miten se pitäisi ottaa huomioon, tavoista, japanilaisesta koulusta ja niin edelleen. Sieltä lähdimme bussilla sinne missä olemme nyt, täällä söimme heti tulon jälkeen ja puhuimme terveys- ja hygienia-asioista.


Jackie Chan, my man!


Japanin AFS:n vapaaehtoiset esittivät meille ensimmäisessä hotellissa perinteistä japanilaista tanssia.

Pääsimme myös lyhyelle kävelylle Tokion kaduille, kävimme läheisessä konbinissa (convenience store) ja buddhalaisessa temppelissä. Tämä oli erittäin tervetullutta vaihtelua eiliseen istumiseen, ja kaikin puolin yämä päivä on ollut edellistä parempi. Olen jutellut vaikka kuinka monen eri maasta tulleen kanssa (täällä olen ainoa suomalainen) ja ohjelmaa on ollut paljon paremmin. Se on ollut myös kiinnostavampaa, vaikka aika paljon tuttua juttua vielä tuleekin. Kommunikoimme täällä muuten enimmäkseen englannilla, vaikka japania onkin tullut kuultua paljon (vetäjät puhuvat sitä toisilleen ja osittain meille) ja vähän puhuttuakin.


Ostokseni konbinista. Juoma osoittautui japanilaistyyliseksi teeksi, joka haisee suolatulta kalalta ja on todella kitkerän makuista. No, ehkä totun joskus. Keksit oli hyviä mutta aika normaalin makuisia.


Ensimmäinen näkemäni temppeli, jee!



Ateria täällä missä olen nyt. Salaatin söin jo ennen kuin tajusin ottaa kuvan. Hyvää oli, taidan pitää japanilaisesta ruoasta kamalaa pullaleipää lukuunottamatta (tosin lounaaksi maistamani anpan, leipä jossa on sisällä makeaa paputahnaa, oli hyvää).

Mutta joo. Hassuja faktoja voisin kertoa sen verran, että minulle ei ole tullut semmoista WOUUU JAPANIIII -oloa ollenkaan, olen kyllä iloinen ja nautin olostani, mutten ole haltioitunut kuten joskus ennen maaliskuun lähtöä. Ja ne vessat. Täällä on siis länsimaalaistyylisiä pönttöjä joissa on lisäksi pesupalvelut ja japanilaistyylisiä vessoja, jotka ovat käytännössä altaita lattiassa. En ole vielä kokeillut jälkimmäistä. Niin ja vessapaperi on ohuinta mitä olen koskaan nähnyt.

HYVÄÄ YÖTÄ