Eli carefree summer days. Sellaisia on nyt ollut, kesätyö nyt oli aika rentoa ja päivät lyhtehköjä, mutta torstaina oli viimeinen ja siihen mennessä lyhyin työpäivä eli nyt on menossa jo toinen täysin vapaa päivä. Tuntuu kuin niitä olisi ollut paljon enemmänkin, koska torstaina lähdin töistä jo puoliltapäivin. Vaihtovuosi tuntuu joltain todella kaukaiselta, vaikka siihen on enää puolitoista kuukautta, ja nyt vaan nautin lämmöstä ja auringossa - vaikkakin aina vähän ristiriitaisin fiiliksin ("liian kuuma! olisi viileämpää" "äähh liikaa hyttysiä, paistaisi aurinko nyt kunnolla" "au paloin, hittoon toi aurinko"). No, sanotaan että nautin ainakin lomasta.
Tässä koira nimeltä Danny, joka on vähän höpsö ja pomppii ympäriinsä yrittäessään syödä kaikki häiritsevät ötökät.
Keskiviikkona pääsin jo kahden aikaan töistä. Pyöräilin lähikauppaan, ostin pönikän mangosorbettia ja polvin se laukussa kotiin. Kotipihalla lysähdin nurmikolle pyörätelineen viereen, kaivoin yllättävän vähän sulaneen sorbetin ja söin sitä hetkisen (keltaisella!) kaupan muovilusikalla. Sitten nousin, menin sisälle ja kokosin kasan ajanvieteasioita: kirja, taiteiluvälineet, iPod ja tuo mainittu mangoeväs plus vesipullo. Ne mukanani menin ulos, levitin maahan sadeviitan ja vietin aikaani auringossa. Tietyn ajan päästä siirryin varjoon avonaiseen ulkorakennukseen, maalasin ja luin ja söin ja hymyilin. Yhden miehen ja yhden evään piknik, tavallaan.
Evääni vesivärisalkun ja -lehtiön vieressä.
Torstaina näin pitkästä aikaa ystävääni jonka olen tuntenut jo alle ala-asteikäisestä. Samalla pienellä paikkakunnalla asumiseen nähden näemme hävyttömän harvoin. Hän tuli työpäiväni viime minuuteilla paikalle, ja nopean kauppareissun sekä lyhyen pyöräilyrupeaman jälkeen jätimme pyörät rantaan ja lähdimme kumiveneellä järvelle soutamaan. Määränpäänä oli yksi sen monista saarista, eväät olivat hyvät kuten myös sää. Lisäksi vanhojen muisteleminen ja tutuista juoruaminen oli pitkästä aikaa todella mukavaa, joten hymy oli herkässä. Ja olihan se myös ihkaensimmäinen kumivenereissuni, mikä olisi riittänyt jo sekin suuren hienousmäärän luomiseen. Aurinkorasva jäi, joten tulin palaneeksi melko pahastikin, mutta sehän huomattiin vasta reilusti reissun jälkeen joten mitäs pienistä.
Tässä näkyy ystäväni reisi ja airo, jota minä heilutin. Melko epätoivoisesti, onnistuin lähinnä pyörimään etenemisen sijaan. Roiskeet olivat suurempia kuin etenemisvauhti.
Tänään lähdin uima- ja kuvausreissulle vajaan tunnin automatkaan päähän Kivipää-nimiseen paikkaan. Se sijaitsee vähän Jämsän kunnan rajojen eteläpuolella Längelmäellä. Se on järvenkokoinen lähde (tai ainakin lähdepohjainen järvi?), ja vesi on siellä siksi todella kirkasta. Tämä ja tällaisia juttuja varten ostettu vettä kestävä digikamera mahdollistavat vedenalaiset kuvaukset, ja niitä sitten harrastettiin. Tässä pari otosta.
Nutipäitä oli paljon, ne olivat hassun rohkeita ja isoja.
Uiskentelin mekko päällä nähdäkseni miltä se näyttäisi kuvassa.
Huivin kanssa heilun vedessä myös. Jalkani ovat hassusti tässä. Sammakko.
Laitoin isäntäperheelle eilen sähköpostia, mutta he eivät ole vielä vastanneet. Jännittää vähän. Mutta niin, nythän minun pitäisi opiskella oikein ahkerasti japania ja valmistautua muutenkin, mutta aika vähälle se tuntuu jäävän. Huomenna lähden Jyväskylään näkemään sellaisia kivoja ihmisiä ja sieltä palattuani lähden Lontooseen. Sen jälkeen on FinnconAnimecon ja sitten lähden kiertämään Suomea ystävän kanssa. Ja pian sen jälkeen kesä alkaakin olla lopussa ja lähtö häämöttää. Että näin. Loppuun vielä kesäistä musaa. Löytö parin vuoden takaa.
Outoa kirjoittaa jo toinen 'jee mulla on isäntäperhe'-postaus, mutta kun olisin siitä alkuperäisestä perheestä kuitenkin elokuun alussa vaihtanut pois niin on pitänyt jonkin aikaa uutta perhettä odotella. Ja nyt se tuli, ja kun pieni epäilys oli että ne etsisi sen samalta alueelta, niin myös kävi. Vaikka en ole muuta kuin etsinyt vähän tietoa etsiä kaupungista. Mutta oikeastaan ihan jees, olin valmistautunut lähtemään maaliskuussa tuonne niin eipä tarvitse ihan uuteen paikkaan menemiseen sopeutua tai valmistautua. En jaksa vuodattaa uudestaan sitä 'miksi Hokkaido ja Obihiro on mulle ihan okei'-lätinää minkä taas päässäni muodostan, joten jos haluatte, voitte vilkuilla tätä ja tätä merkintää uudestaan. Niissä kerron kaupungista ja koulusta, jotka siis edelleen säilyvät kohteinani. Isäntäperhe ei ole tuo mistä noissa puhun mutta muuten kyllä säilyy samat kuviot Hokkaidon Obihirossa.
Mä luulen että tämä on Obihirosta, ainakin googletin kaupungin japaniksi (kanjeilla) kirjoitetulla nimellä.
Ihan kiva oikeastaan että nyt on vihdoin jotain sanottavaa vaihtarijutuista, koska tämä blogi on sitä tarkoitusta varten tehty ja viime aikoina ei ole hirveästy tapahtunut muuta mainitsemisen arvoista. Olen ollut tämän ja edellisviikon töissä kotikyläni yhden yhdistyksen palveluksessa, joka tarjoaa enimmäkseen palveluja ikäihmisille. Työtehtävät ovat koostuneet pitkälti maalaamisesta: ensimmäisenä päivänä maalasin ikkunaan kuvan, toisena puuhelmiä ja kolmantena harjoja. Kohta kuva ensimmäisestä, jonka tehtävänanto oli vain tehdä kesäinen kuva ikkunaan. Värit olivat ärsyttävän valuvat ja haaleat, ilma huonoa ja kokonaisuutta oli vaikea hahmottaa, ja tulos oli sen mukainen. Lisäksi olen tiskannut, laiskotellut ja ollut koneella, tänään jopa tein sillä jotain tähdellistä, nimittäin suunnittelin ja taitoin pohjan yhdistyksen uutta esitettä varten. Ihan kivaa kun jostain näin rennosta saa palkkaa, I don't mind.
Ärsyttää kun vaan keltanen erottuu ja hyh mitä kakkaa muutenkin.
Mutta joo, siitä isäntäperheestä vielä. Lueskelin heidän täyttämiään lomakkeita ja vaikuttavat kyllä hyvinkin sympaattisilta. Aika monia epäselvyyksiäkin kyllä on, sillä isän ammatiksi on englanniksi ilmoitettu 'jockey' (eli laukkakilpailun ratsastaja?!), japaniksi siinä oli joku monimutkaisen näköinen kahdesta merkistä koostuva kanji, joka ei suostunut siirtymään selaimeen käännettäväksi. Lomakkeista löytyi myös hellyyttävät kuvat perheestä ja myös suloinen käsinpiirretty talon pohjapiirros. "Your room":in (reunoissa kukkaset) lisäksi en kyllä huomannut hirveästi muita makuuhuoneita ja myöhemmin olikin raksittu että I'll be sharing room with someone, ja alla luki 'kis'. Oletan että tarkoittivat että kids. :'DD Sitten naapurustoaan kuvasivat maaseuduksi, en tiedä millainen maatalo se tulee sitten olemaan. Koulu sijaitsee varmaan kuitenkin vähän enemmän kaupungissa. Se on se sama Hokkaido Obihiro South Commercial High School, jota ensin luulin tyttökouluksi oppilajakauman takia (600:sta oppilaasta 540 tyttöjä). Koulupuvut olivat aika simppelin näköiset tummansiniset ja aika harvassa olivat tosiaan pojat. Kerhoja ihan kivasti, urheilua tietysti eniten mutta itse taidan harkita kuvataideklubeja ainakin.
Eli joo. Olen maininnut tuon vihreätä tunnusvärinään käyttävän ja melkeinpä Suomen parhaaksi coniksi mieltäväni tapahtuman aivan liian monta kertaa - enkä suotta. Sinne on tähdännyt esimerkiksi toukokuussa tehty armoton editointi ja kesäkuussa tapahtunut monen päivän kiireinen taiteilu. Odotuksia kasaantui kivasti. Suurimmaksi osaksi ne lunastuivat, sillä nautin paljon odostani vaikka samaan aikaan missasin joka hetken Provinssista ja kärsin jatkuvassa syötössä univelasta.
Tältä näyttivät myytäväni. Näitä on muuten vielä jäljellä jos joku haluaa pikkurahalla ostaa. /mainos. Isompina kuvat löytyy täältä.
Lähdin Lahteen suosiolla jo perjantai-iltapäivällä ettei lauantaiaamuna tarvinnut herätä viiden tai kuuden aikaan. Ensin näin täysin ei-animua lahtelaiskaveriani joka ei valitettavasti voinut sittenkään tarjota yöpaikkaa ja suuntasin sen jälkeen taidekujatoverini luokse yöpymään. Unta häiritsivät piipittävä ja elektronisella äänellä kellonaikaa aamuyöllä huutava rannekello ja maailmanlopun ääniä pitävän linnut, mutta kohtalaisesti saimme kuitenkin nukuttua. Aamulla heräsimme puoli kahdeksalta ja puoli kymmeneltä olimme tapahtumapaikalla eli Sibeliustalolla laittamassa pöytää pystyyn. Vähän pitkään se kesti, ensimmäiset conikävijät tulivat jo kiertämään taidekujaa kun me vasta laitoimme juttuja esille. Mutta onnistui kuitenkin. Siinä sitten istuttiin puoli kuuteen asti, tosin kaikki meistä pitivät taukoa tasaisin väliajoin (Annika ehdottomasti eniten). Itse käytin taukoni enimmäkseen tanssipeliin, vesipullon täydentämiseen, tuttuihin törmäämiseen ja yleiseen jaloitteluun. Tanssipeliä tulikin pelattua ahkerasti, aika hiki tuli lopulta mutta kivaa oli pitkästä aikaa pelata. Taidekujalla kertyi lauantaina tasan 20€, joka sunnuntaina kasvoi vaan viidellä eurolla. Ihan tyytyväinen olen, paljon parempi kun ei mitään. :3 Ja minähän en maksanut mistään tuotteista mitään, joten reilusti plussan puolelle jäin. Etenkään kun en viikonloppuna kuluttanut rahaa kuin matkoihin, ruokaan ja kahteen taidekujaostokseen (kassi ja omakustannesarjis, yht. 18€)
Ja tässä pöytämme altogether. Piti sensuroida kun Googlen kuvahakuun menee nämä kuvat suoraan, ja mitkäs siihen paremmin sopii kuin 4chanin hymiöt, lol. Vasemmalta oikealle Annika, Hemi ja minä.
Päivän lopuksi, yhdeksän maissa, koitti AMV-kisa. Ennen sitä yksi viime vuonnakin finaalissa kohtaamani henkilö, jonka kanssa tuolloin juttelin tuli pöytään moikkaamaan ja kävin varmaan pitkällisimmän AMV-keskusteluni koskaan. Aihe josta harvoin pääsee ainakaan kasvokkain juttelemaan :-----D Ahhah. Mutta niin, tänäkin vuonna olimme molemmat kisan finaalissa ja katsoessa ei tullut aika pitkäksi katsottavista videoista jutellessa. Ja kävipä niin kivasti että molemmat vielä voitettiin, yeah! Voitin siis upbeat-kategorian (määritelmäksi voisin sanoa että kategorian videot sisältävät lähes poikkeuksetta monia animeita, menevän, usein elektronisen musiikin ja useimmiten myös paljon efektejä. minulta puuttuivat jälkimmäiset mutta voitinpa silti!) ja sain hienon pystin, josta kuva alla. Fiilis oli ja on mitä mainioin, olisi mälsää osallistua useasti kilpailuun ikinä voittamatta. Toisestakin, romantiikka-kategoriassa olleesta videostakin sain kehuja kivojen suosionosoitusten ja parin penkin päässä istuneen toisen finalistin nätiksi kuvailun muodossa, mikä ilahdutti sekin kovasti. Laitan ainakin romantiikkajutun tänne JouTubeen, voittajavideossa on vähän turhan hyvin tuuban tunnistama biisi.
Siinä se nyt on. Tätä kiillottelen sitten huoneeni nurkassa.
Yöpaikkakaverini (eli vasemmalla istunut Annika, joka sai muuten tänään tietää että pääsi TAIKkiin toisella yrittämällä opiskelemaan vaatesuunnittelua, woahhhh) meni siskoineen iltabileisiin, joten jäin tapahtumapaikalle vajaaksi pariksi tunniksi vielä AMV-kilpailun jälkeenkin (se loppui joskus keskiyöllä). Väsymys painoi ja pahasti, pysyin hereillä juuri ja juuri miettien kuinka ihanaa olisi vain mennä makaamaan ja nukumaan. Tapahtumapaikalla ei saanut edes torkkua, joten toivoin hartaasti että kaverini soittaisi ja ilmottaisi että voisin lähteä keskustaan ja sieltä hänelle nukkumaan. Näin onneksi lopulta kävikin, ja joskus kolmen ja neljän välillä kaaduin onnellisena petiin. Pari tuntia unta oli sata kertaa parempi kuin ei yhtään unta, ja aamulla oli yllättävän virkeä olo, etenkin edellisvuoteen (jolloin siis valvoin yön) verrattuna. Suihkuunkin pääsin, tanssipelihiet oli hienoa pestä pois. Pitkin päivää väsymys kyllä kasvoi, mutta selvisin kuitenkin kotiin asti nukahtamatta bussiin tai ennen siihen menoa. Seuraavaksi vielä pari kuvaa yöltä ja kaiken pieneen tilaan tiivistävä kuva sarjis/kuva/tekstipäiväkirjasta.
Sibeliustalohan sijaitsee satamassa, ja yöllä taidekujaparvelta näkyi tämmöinen kiva näkymä.
24h-conissa sai viettää koko yön, nukkua ei vaan saanut. Ihmisiä oli yöllä jonkin verran, ehkä aavistuksen verran enemmän kuin viime vuonna.
Tadaa, tiivistelmä. Saa klikata isommaksi.
Syy miksi päivitys vähän viipyi, oli se että minulla alkoivat kesätyöt eilen kivasti heti coniviikonlopun jälkeen. Kaksi työpäivää takanani voin sanoa että loistopaikka kesätyölle: koko ajan tekemistä, joka on kuitenkin tosi mielekästä ja hyvin, hyvin kaukana vaivalloisesta. Miinuksena ovat vain yksi aika rasittava mummo ja... En keksi toista. Ainut miinus on siis se. Mummoja siellä pyörii paljonkin, sillä yhdistys järjestää ikäihmisille toimintaa ja myy kaikenlaista pientä, mm. käsitöitä, mutta vain yksi heistä ottaa päähän. :'DD Mutta joo, kahden päivän ajan olen vain maalannut, ensin ison ikkunan kesäisellä maisemakuvalla ja sitten puuhelmiä akryyliväreillä. No, menin torille sen ärsyttävän mummon kanssa myymään harjoja ja pullaa, mutta sitten tuli ukkosmyrsky ja kova raekaatosade joka sai meidät lähtemään pois. Pääsin sitten vähän aikaisemmin töistä. Mutta kivaa on ollut ja noin leppoisena se varmaan jatkuukin. Jep. Mut sit vielä loppubiisi.
Tämmönen tosi kiva hyväntuulinen kesäbiisi, jossa on myös suloinen video.
Kesä on täällä hyvinkin vahvasti ja paahtaa täysillä. Se merkitsee montaa asiaa. Yksi on se, että saan nukkua pitkään. Tosin pari päivää taaksepäin heräsin neljältä ja seuraavana päivänä kuudelta, mutta nyt tuollaisia herätyksiä vaativat päivät taitavat olla kokonaan ohitse ja uinun onnellisena vähintään kymmeneen joka päivä. Myös liikunnan määrä alkaa pikku hiljaa lisääntyä, mistä kertoo tuo eka kuvakin. Uimisen ja pyöräilyn (jota en ihan vielä ole aloittanut mutta kohta) lisäksi tykkään heilua voimistelunauhan kanssa mikä edellyttää kuivaa maata ja tilaa. Muutan myös taas väriäni näin kesällä, kävin kolmella rannalla (kahdella Jyväskylän ja yhdellä Jämsän) ja nyt ihoni on osittain punainen ja osittain vähän normaalia ruskeampi. Jälkimmäisessäkin on siellä täällä punaisia, kutisevia pisteitä koska hyttyset.
R.I.P, varvassandaalit. Kestivät yksi ja yksi kolmasosa kesää. Kuvassa vielä ehjät, mutta hajosivat seuraavana päivänä.
Yksi muutos on myös se, että asiat, joita pitää tehdä ja joita teen ovat huomattavasti erilaisia loman johdosta. Yksi ensimmäisistä prioriteeteista on rennosti ottaminen ja enemmän ulkoilmassa oleminen, mutta nyt sitä pitäisi hoitaa jutut kuntoon Desuconia varten. Cosplay-haaveista olen jo aikaa sitten luopunut, nyt päänvaivaa aiheuttaa taidekuja jolla tulen istumaan - sinne kun pitäisi tehdä kaikenlaista pientä myytäväksi. Nyt ne olisi hyvä olla jo valmiina, mutta kun minä vasta teen (eli piirrän ja maalaan niitä), ja sen jälkeen ne pitää vielä skannata ja tulostuttaa jossakin. Toivottavasti ehdin, mitäs olen tämmöinen viimetinkaihminen.
Otin itsestäni kuvan (yllä), koska hiukseni olivat hassusti. Eli vähän eri tavalla kuin yleensä (koska kävin uimassa). Suurimmaksi osaksi suorat mutta alhaalta kiharat. Samalla pääsen esittelemään kukkamekkoani, jonka menin kesähuuruissa ostamaan. Taitaa muuten olla ensimmäinen omistamani kukkamekko. Tai no, luultavasti joskus ala-asteikäisenä tai sitä nuorempana jonkinlaisen kukkamekon omistin mutta en kyllä muista kun on aika pitkä aika jo moisesta kulunut. Taitaa olla tämmöinen hullutus tämän kukka- ja muukin mekkoihmisen seuran vaikutusta. Kuten myös yhden biisin kuunteleminen, josta on lainaus otsikossa. Biisin nimi on lainauksen neljä viimeistä sanaa ja esittäjä Amy MacDonald, kuunnelkaa toki jos haluatte.
Olen pitänyt kuvallista, melkein sarjakuvanomaista päiväkirjaa yllättävän aktiivisesti viime aikoina, tässä pari kuvaa siitä. Kertovat myös jotain viimeisistä päivistäni ja odotuksistani kesälle. Jos ette saa selvää, klikatkaa isommaksi.
Lopuksi vielä hieno kesäbiisi, missä on kaikki hyvän kesäbiisin ominaisuudet. Se on tanssittava, tunnelmaltaan iloinen ja leikkisä, ja sen videossa on sinisiä miehiä. (Viimeinen kohta ei välttämättä ole se kaikkein olennaisin mutta silti valtavaa plussaa)
Tulee aika nopeasti uusi päivitys, mutta ei se mitään koska mulla on monia asioita jaettavaksi. ♥ Tämä merkintä on aika pitkä, mutta myös kovin kuvatäytteinen, joten toivottavasti ette tylsisty.
Tämä on itse asiassa otettu vappuna, mutta törmäsin siihen nyt ja tuossa se nyt on. Minä pieni merenneito -patsas-pose päällä.
Tuuri on ollut kerrankin hyvä viime aikoina: Lyseon yössä (ks. edellinen merkintä) huomasin musiikinopettajan säestävän nuottikirjasta, jonka olin lainannut kirjastosta ja sittemmin hukannut, joten sain sen vihdoin palautettua - ja säästin siinä sitten yli 20 euroa. Samaisena iltana osallistuin myös arpajaisiin. Arpoja ei sitten ostettukaan ihan hirveästi, joten voitin kaikilla neljällä arvalla. Palkinnoksi sain historiaviivaimen, kaksi lyseolaisten tekemää asiaa (kirja & cd-levy) ja 4 kpl Finnkinon leffalippuja. Ihan mahtava yllätys, jee!
Leffaliput feat. muutama synttärikortti ja -lahja. ♥
Tiistaina minulla oli synttärit. Vaikka täytin niinkin turhan numeron kuin 17 ja päivä sattui olemaan keskellä viikkoa ja vielä koepäivä, ei ollut pahemmin valittamista. Aurinko paistoi ja sää oli muutenkin mainio, koe jonka tein meni ihan hyvin, sain hyvää syötävää sekä yhden oikeastikin hyvin menneen kokeen takaisin ja tietysti kaikenmoiset ihmiset piristivät päivää. Onnitteluja tuli sieltä täältä sanallisten, kortille kirjoitettujen sekä puhelimen, facebookin ja mesen kautta tehtyjen muodossa, mutta ehkä paras oli kahden luokkalaisen tekemä kakku, jonka ääreen minut talutettiin silmät peitossa. Sitten vielä lauloivatkin kaiken lisäksi. ; u ; Kakku oli ihan älyttömän hieno ja maistuikin vielä todella herkulliselta.
Mulla on kyllä paras luokka ikinä. ♥ Laitoin nuo kaksi kännykällä otettua kuvaa yhteen kun toinen oli tarkempi mutta toinen paremmasta kulmasta. Pahoitteluni laadusta.
Syömisen lisäksi hengailin koululla kahteen asti mukavien ihmisten kanssa. Siitä päivä lähtikin pienoiseen laskuun, sillä kotona piti naamakirjaonnitteluille hymyilyn lisäksi lukea seuraavan päivän matikankokeeseen. Välteltyäni sitä ensin koneella istumalla, lukemalla muuta ja soittamalla bassoa onnistuin kuitenkin ottamaan itseäni niskasta kiinni. Eikä se koe mennyt niin päin mäntyä kuin olisi voinut mennä, vaikka monta virhettä tuli eikä siitä mitään kovin hyvää arvosanaa ole odotettavissa. No, matikka on matikka, en jaksa välittää. :------D
Muistikirja ja muita kirjoja. Tällaisten kuvien kuvaamista ehdin myös tehdä ennen kuin sain itsekin matikan ääreen.
Eilen eli helatorstaina käytiin muutaman oikein kivan ihmisen kanssa piknikillä. Unohdin musasoittimen kotiin, joten bussimatkan Jyväskylään vietin tekemällä kukkaseppeleen (jollaisen olin viimeksi tehnyt joskus ala-asteella). Piknikin ruokalistalla oli mm. suklaamuffinsseja, raparperipiirakkaa, patonkia, pähkinöitä ja persikoita. Nomnom. Ruoan lisäksi ohjelmassa oli paljon puhumista ja keskusteluja, kortinpeluuta ja eläinten tarkkailua. Ensin nautimme kovin lähelle uskaltavan cityoravan seurasta, sitten saapui yksi meistä paikalle kissa selässä ja myöhemmin kissa teki tuttavuutta ohi menneen koiran kanssa. Ja tarkkaili hyvin tarkkana lintuja.
Minä ja kukkaseppele.
Tehtävä: etsi orava.
Tänään olen hommaillut muutamia yo-juhliin liittyviä juttuja, sisko kirjoitti ja koulun juhlat olivat tänäät ja kotona järjestettävät ovat sunnuntaina. Olen muun muassa pessyt homeisia astioita, kitkenyt rikkaruohoja ja spraymaalannut autonrenkaita ja styroksia siniseksi. :'DD Random. Kesäloma on tavallaan jo alkanut, huomenna on vielä koulun kevätjuhla. Se alkaa kahdeksalta, mikä tarkoittaa että minun kaukana asuvan täytyy herätä jo kuudelta. No, haluan kuitenkin nähdä kavereita vielä, etenkin kun lähden syksyllä lopultakin Japaniin ja en ole varma kuinka paljon kesällä ehtii koulukamuihin törmäillä. :0 Ja nyt koulun loppumetreillä saatuja kokeitakin saa takaisin, joten why not.
Vielä toinen kuva oravasta. Kun se oli niin söpö.
Eipä mulla kai muuta. Loppuun vielä biisi. Otetaan nyt vaikka se mistä vetäisin otsikon.
Tämä biisi on jo muutaman vuoden takaa mutta innostuin siitä uudestaan vähän aikaa sitten. Me gusta.
Otsikko (jonka yhdys sana virhe on siis intended) biisistä jonka varmastikin monet on kuullut ja jonka parhaat kuuli meidän bändin soittamana Lyseon yössä. Etenkin toisella, 'yleisön pyynnöstä'-kerralla oli meininki vallan loistava. Tämä merkintä on suurimmaksi osaksi juttua edellä mainitusta kouluni kulttuurijutusta, mutta sitten on pari muutakin juttua.
Tässä kuva soundcheckistä. Laulaja muuten on tämän blogin omistaja. Itse olin basisti/taustalaulaja. Yleisön lisäksi kuvasta puuttuu rumpali, joka oli samana iltana keikalla myös Lutakossa sekä lusikkasoittaja, joka oli tanssiharjoituksissa.
Eli joo, Lyseon yö. Varsinainen ohjelma, alkaen kebabin syönnistä, alkoi puoli seitsemältä, mutta itse jäin koululle jo aamulla olleen hissankokeen jälkeen. Erilaista pientä tehtävää löytyi, ja sen lisäksi vaan hengailin, söin, kävin katsomassa harjoituksia ja juttelin kaikenmoista useammankin ihmisen kanssa. Oli mukavaa. Ohjelman lähestyessä luokkalaiset (tai no, ohjausryhmäläiset) saapuivat rakentamaan meidän elämystilaa ja bändien soundcheckit alkoivat. Meilläkin oli omamme, josta on kuva tuossa ylempänä. Siitä vielä vähän myöhemmin, parin paikasta toiseen poukkoilun jälkeen, oli myös lyhyt harjoitushetki, josta niin ikään puuttui rumpali ja osittain myös lusikkalaulaja. Basso resonoi ja sormeen sattui, mutta toivoa ei oltu menetetty.
Tää on aika samanlainen kuva, mutta ei se mitään. Valot on edelleen kivat ja tuohon on ilmestynyt yksi meidän kaveri ja sitten se lusikkasoittaja/laulaja.
Toivo vaihtui suureksi ketutukseksi vasta siinä vaiheessa, kun todettiin etät meillä on teoriassa vain 5 minuuttia aikaa soittaa, joka oli käytännössä sitten 3 minuuttia. Soitettiin sitten otsikon lainauksenkin sisältävä Pendolino melko nopealla tempolla, ja lähdettiin hieman alla päin tekemään muiden kanssa tätä. Onneksi saatiin sitten soittaa loputkin biisit, aivan illan lopuksi. Meininki oli lopulta tosi kiva ja soittaminenkin sujui. Vaikka keskisormi näytti siltä miltä alemmassa kuvassa, ellei pahemmalta, ja etusormessa oli järkyttävä rakko. :'DD No, se sopi ihan hyvin meidän HC-punkbiisiin 'Älkää enää maalatko meidän vessan seiniä'. Näin. Mulla on itse keikastakin kuvia, mutta niissä kaikissa näkyy vähän turhaan selkeesti meidän naamat joten jätän ne laittamatta. Naamakirjasta voi katsella jos on mun kaveri.
Bändeilyn lisäksi ehdin seurata pari esitystä, laulaa SingStaria, pyöriä tekemättä mitään ja paistaa vohveleita Burkina Faso -kahvilassa. Yön päätyttyä siihen monesti mainittuun keikkaan lähdin yöpymään kaverille, missä vielä käväistiin koneella ja juteltiin niitä näitä ennen nukkumista. Aamulla vihastutin kotiväen ymmärtämällä väärin ja palaamalla siksi kotiin vähän myöhemmin kuin piti, mutta sitten sain pitsaa ja kaikki oli taas hyvin. Opiskelin vähän, olin koneella ja kuuntelin musiikkia. Ja vaan rentouduin. Tänään olen ainakin yrittänyt jatkaa (ruotsin) opiskelua, mutta äsken sivukomeroa siskon kanssa siivotessa löytyi valtava kasa papereita, vihkoja ja satunnaisia muita asioita lapsuudesta. Ja se hieman haittaa opiskelua, kuten tämä koneella istuminen. :----D
Ruma jo lapsena :-----D Ei hitto. En tätä kuvaa katsoessa ihmettele yhtään, miksi luulivat aina pojaksi.
Sitten pieni hetki astetta angstisempaa ja filosofisempaa settiä, joka tuntuu olevan lähes pakollista nykyään. Jos nyt saisi toivoa ihan mitä vaan, haluaisin jotain mikä saisi minussa aikaan jotain, minkä avulla saisin aikaiseksi tehtyä asioita mitä olen halunnut ja aikonut tehdä. Ne sitten ainakin toivottavasti saisivat minut muuttumaan vähän lähemmäs sitä, mitä haluaisin olla. Juuri nyt eniten häiritsevät ne esteet, jotka pääni sisällä itselleni luon, niiden takia tekemättä jääneet asiat ja se, kuinka irrallinen olo voi olla vaikka ei pitäisi. Ja tietysti se miltä näytän muiden silmissä. Tai oma kuvitelmani siitä. Tuossa vielä täysin aiheeseen liittymätön piirustus. Lol.
Kuten saatatte kuvasta huomata, kuvataiteellinen lahjakkuuteni kukoisti jo nuorena. Mahtanette osa myös huomata Pokémon-vaikutteet.
Ei mulla ihan täysin tommoinen olo ole tai ole ollut kuin otsikossa mutta melkein. Vaikka koeviikko, lyseon yö (eli koulumme iso kulttuurihäppeningi johon olen osallistumassa luokan ja bändin kanssa) ja muut hoitamista vaativat asiat lähestyvät kiireen kanssa vääjäämättä, on oloni (ainakin vielä) iloinen suurimman osan ajasta.
Mun sammakkokaveri kotipihan lammessa. Tulee juttelemaan kun laittaa pyykkiä kuivumaan. Sillä on lammessa kymmenisen sammakkokaveria.
Iso vaikuttaja on luultavasti tämä sää: puut alkaa olla jo vihreitä, aurinko paistaa ja välissä sataa piristävästi. Ei valittamista. Ennen valtavien hyttysinvaasioiden ja turhan kuumien helteiden saapumista on mukava olla, tykkään keväästä. Toinen juttu ovat varmaan ihmiset. Vaikka osa niistä onkin matkalla Ranskassa ja iso osa asustelee toisilla paikkakunnilla, jaksavat ne silti ilahduttaa. On mitä mainiointa lähteä kesken koulupäivän jäätelölle, nauraa hölmöille jutuille ja raivota KKY:n suunnitelmista.
Tykkään tuosta verhon läpi siivilöityvästä auringonvalosta tuolla tapetilla.
Niin tosiaan, KKY:n suunnitelma. Tuo suututtaa. Lisäksi päänvaivaa aiheuttaa matikka, joka ei suju lyhyenäkään ja ne katkeruuden kirpaisut joita tulee aina kun näen kaverin päivityksiä Japanista. Mutta niistä selviän kyllä ehkä hengissä, onneksi on kivoja ihmisiä, hyvää musiikkia ja tuo kaunis ilma. Kesääkin odotan jo suht. innolla, vaikka leirinvetomahdollisuus ja festarit meni sivu suun, olen menossa Desuconiin taidekujailemaan (mm. AMV-kisassa olen myös mukana, sitten näen kavereita ja muuta), Animeconiin, mahdollisesti kiertämään Suomea kaverin kanssa ja sitten vielä LONTOOSEEN.
En siis todellakaan halua nurista enää, ja yritänkin välttää sitä nyt mahdollisimman tehokkaasti. Tässä onkin kaikki tältä kertaa, nauttikaa näistä loistavista kevätpäivistä. Loppuun vielä biisi, jota tällä hetkellä paljon kuuntelen koska se on yksi niistä jotka bändin kanssa lyseon yössä soitetaan.
Evääni vesivärisalkun ja -lehtiön vieressä.
