2 weeks and 5 days

Aika senkun vähenee. Ihan pelottavaa oikeasti, kesä on hurahtanut ohitse kuin mikäkin maantienkiitäjä. Olen kyllä saanut ilahduttavan paljon tehtyä; olen ollut kahdessa animetapahtumassa (Desucon ja Animecon), ollut kesätöissä, käynyt ulkomailla (Lontoo hohoo), uinut, hengannut kavereiden kanssa eri paikoissa, piirtänyt ja maalannut paljon, lukenut yli puolet kirjasta jonka olen esittänyt aina lukeneeni, kuunnellut valtavan määrän minulle uutta ja vanhaa musiikkia (+oppinut moniin lauluihin sanat) ja kiertänyt Suomea. Nyt on vihdoin (ainakin melkein kaikki) menot menty ja kaiken järjen mukaan mietin nytkin vain lähtöä opiskellen Japania. Ainut vaan ettei asiat aina mene niin miten järjellä mietittynä niiden luulisi menevän. Kuvat ovat nyt kaikki kotoa kun yritän orientoitua täällä olemiseen ja rauhoittumiseen.


Tässä näkyy kotitaloni, koiramme ja vähän ulkorakennusta, johon on tehty avoin, ns. kesäkeittiö-tila. Ollaan iso osa päivistä siellä, koska siellä on ulkona mutta sopivasti varjossa, ja pöydän ja muiden varusteluiden ansioista siellä voi tehdä kaikenlaista ruoan tekemisestä taiteiluun, kortinpeluuseen ja tikanheittoon. Nettikin ylettyy sinne, eli koneellakin voi olla.

Sanoin menojen olleen jo ohi mutta kävin vielä Jyväskylässä yökyläilemässä tämmöisellä kivalla ihmisellä, jolla olen ainoat vierailuyöni viettänyt niin ettei hengailuun tai vastaavaan ole jäänyt aikaa - aika on oikeasti mennyt melkeinpä pelkästään nukkumiseen. Ensimmäisellä kerralla tästä voitiin syyttää koulumme teatteriproduktiota, jonka kävimme katsomassa iltasella (ja nousimme seuraavana aamuna pirteinä kouluun) ja toisella koulumme kulttuuritapahtumaa (ks. tämä merkintä), jonka jälkeen olimme kaverilla aamuyöstä. Tällä kertaa aikeen kaikkeen muuhun kuin nukkumiseen oli enemmän, ja oli kivaa. 5 hyvää leffaa vajaan kahden vuorokauden aikana on aika jees, ja sen lisäksi oli uimareissu, keskustelut maasta taivaisiin (kaikenkattavista vuodatuksista, hehkutuksista ja tuskailuista randomiin höpöhöpöön) - ja saatiinhaan tuo myymään vihdoin sielunsa ja ylpeytensä kun hänet sain omalla ja monien muiden jatkuvalla painostuksella, kidutuksella ja kiristyksellä liittymään Facebookiin. Hehe. Kaiken välissä ehdin myös nopeasti nähdä toista kaveria, joka on niin kiireinen syksyn kirjoitusten ja tulevien ulkomaanvieraiden takia ettei muulloin olisi ehkä ehtinyt nähdä. Mukavaa.

Kesän ainut koruostokseni, ja varsin onnistunut sellainen. Järkevän hintainen, melkein kaikkien vaatteideni kanssa yhteen sopiva, itseä kovasti miellyttävä ja pari kehuakin kerännyt. Käytänkin lähes päivittäin.

Loppuloman ennen lähtöä olenkin sitten melkein kokonaan kotona, mitä nyt tänne tulee tuo yökyläilyihminen ja pari muuta mahdollisesti alkuviikosta, plus käyn Protun puistotapahtumassa elokuun toisena viikonloppuna. Näin. Mun kannattaisi ehkä ruveta pohtimaan muuntajan ja muun tarpeellisen hankkimista, pakkaamista ja edes japanin kertaamista. Tuliaiset on sentään suurimmaksi osaksi hankittu, vaikka pienille japsipojille, tuleville hostveljilleni, haluaisin vielä keksiä jotain.


Lontoosta (tarkemmin Tate Modernista, modernin taiteen museosta) ostamani kangaskassi, joka alkaa olla jo se vakiolaukku hyvän kokonsa ja söpöytensä ansioista.

Mutta siinä kai se sitten. Olen tässä sähköpostitellut uuden hostperheeni äidin kanssa, nyt ollaan puhuttu ruuasta. Hän kysyi olenko syönyt japanilaista ja sanoi haluavansa syödä suomalaista ruokaa kun ei ole sitä tehnyt (Googlen käännös: "I was a cook in Finland. I would like to eat because there is no food." Hajosin). Vastasin että olen syönyt vähän japanilaista ruokaa, sushia ja teriyakia. Siihen hän vastasi että toinen pienistä pojista rakastaa sushia ja sitten luetteli millaisista susheista poika ja hän itse pitää eniten. :'DD Is that cute or what. Mutta enköhän minä tuossakin perheessä viihdy, kyllä se siitä.


Olen laittanut tämän jo kahdelle muullekin sivulle, mutta laitanpa nyt tähänkin. Kuten ekan kuvan tekstissä kerroinkin, vietän paljon aikaa ulkorakennuksen kesäkeittiössä - usein taiteillen. Tämä on tilaustyö kaverille, joka yksinkertaisesti halusi ison paperin täynnä ajatusvirralla suoraan mieleen tulevia juttuja.

suunnitelmat muuttuivat, hyvä mieli säilyi

Eli joo. Kotiuduin eilen viiden päivän reissulta, jonka alunperin piti olla ainakin viikon mittainen ja jonka piti kattaa huomattavasti useampi kaupunki, mutta hauskaa minulla oli kyllä. Upeasta suomenkiertueesta tuli kolmen kaupungin minireissu, mutta ei se mitään. Hieno ja mukava se oli silti. Nyt massiivinen kuvapostaus aiheesta, välissä kuvailevaa tekstiä. Tämä on muuten viimeinen suunniteltu menoni kesällä, ja tulevat merkinnät ovat luultavasti melko japanipainotteisempia. Bear with me.


Tällaisia pitkän valotusajan taidekuvia otimme paljon öisellä seikkailulla Turussa, josta kerron kohta.

Viime viikon lauantaina suuntasin Turkuun, Animeconiin. Junassa minua odottivat kaksi tyttötoveriani, jotka olivat nousseet yhtä asemaa aiemmin. Istuimme koko matkan ravintolavaunussa (syöden enimmäkseen omia eväitä ehe), kuvasimme, nauroimme ja juttelimme paljon - etenkin siitä, kuinka absurdia ja hassua on että olimme matkalla Turkuun. Kukaan meistä ei ollut ehtinyt pohtia saati sisäistää lähtöasiaa, sillä vaikka olimme sopineet menevämme Animeconiin yhdessä sen ajan koittaessa, oli kaikilla ollut niin paljon kaikkea muuta että lopullinen lähtöpäätös oli tehty todella viime tingassa. Mutta niin, lopulta olimme perillä Turun rautatieasemalla, missä minua odotti ihminen jonka kanssa tämän suomenkiertue-suunnitelman olin tehnyt. Lähdimme eksyilemään kohti conin tapahtumapaikkaa, välillä pysähtyen (turisti)kuvaamaan. Löydettyämme yliopiston tajusimme, ettei se ollutkaan siellä vaan kauppakorkealla (okei, mahd. suurinkin osa rakennuksista oli osa yliopistoa mutta päärakennus ei ollut ainakaan mukana että joo). Mutta lopulta joskus iltapäivillä olimme paikalla. Toiselle tyttöihmiselle con oli ensimmäinen. Allekirjoittaneelle itse con-kokemus jäi vähän vaisuksi, etenkin kun esimerkiksi kaksi viimeistä Desuconia ovat olleet niin mahtavia ja Animeconissakin on tullut käytyä niin monta kertaa että tämä oli niistäkin laimein. Siellä kiertelyn jälkeen lähdimme leffaan, joka osoittautui vähintäänkin kummalliseksi ja rivoimmaksi K13-leffaksi jonka kukaan meistä oli nähnyt, japanilainen Norwegian Wood. Sitä kuvastaa hyvin se, että kun nuori nainen soitti päähenkilölle (nuori mies) kertoakseen kyynelsilmin isänsä kuolemasta, hän pyysi samalla tätä viemään hänet katsomaan pornoleffaa. Mahdollisimman rajua sellaista.


Oppaamme ja Maija. Mua vähän harmittaa miten paljon tämä(kin) näyttää joltain kännikuvalta. SE EI OLE SITÄ, vaan vain taiteellinen. Parkkeeraus. P.

Ehkä voisin kuitenkin yrittää päästä siihen mistä suurin osa näistä kuvista kertoo. Leffan jälkeen tapasimme yösijan antajamme Antonin, joka on siis luonnollisesti paikallinen. Olimme jo valmiiksi hyvin kiitollisia koska kolmannen tytön, Maijan, yöpymisestä olimme kertoneet vasta kuluneena iltana. Yöpaikka osoittautuikin reissun parhaaksi (vaikka mm. kyseisen Maijan myöhemmin antama ja Helsingin yöpaikat olivat loistavia myös). Palvelu pelasi ja yöllä saimme hienon kiertokävelyn/seikkailun jolla kiersimme Turun HC:immat paikat. Näihin kuului mm. läheisen uimahallin katto, oppaamme vanha ala-aste, leikkikenttä, kukkula jolta näki kauas ja monia talojen valoja, alue jolla oli tosi nättejä ja kalliita taloja vierekkäin ja viimeisinpänä mutta ei vähäisempänä (ehkä jopa parhaimpana) hylätty ja tälläkin hetkellä purettavana oleva vanha telakka. Kävelimme sinne joenvartta, ja toisella puolella näkyi mm. turunlinna ja Viking Linen terminaali. Itse telakka oli oikeasti todella creepy, en muista milloin olisin viimeksi sanonut niin monta kertaa 'hyi vittu' peräkkäin (eli ollut sen verran peloissani). Huhhuh. Mutta se oli myös tosi cool ja haaveilimme joskus siellä kuvaamisesta valoisassakin, siellä saisi hienoja taiteellisia muoto- ja muotikuviakin näiden yöllisten lisäksi.


Taiteellinen kuva hienosta autosta.

Ainiin muuten, tämän merkinnän kuvajakauma (12 kuvaa joista 7 Turun yöstä) vastaa myös koko suomenkiertuereissun kuvajakaumaa. Yöllisellä seikkailullamme jaksoin vielä kantaa kameraa mukana ja kuvata paljon, minkä jälkeen se vain hiipui hiipumistaan. Mutta vaikka itse sanonkin, tuli aika kivoja kuvia. Kaikki eivät ole tässä, monet vielä kivemmatkin puuttuvat.


Jokikuva pitkällä valotusajalla, hyvin häilyvä rakennus jossa on torni on Turun linna.


Se creepy rakennus purettavalla telakalla. Hrrrr. Tuolla oli siis oikeasti ihan pilkkopimeää, kameran salama vaan valaisi tässä ja muissa kuvissa. Meillä oli kaksi vaihtoehtoa, mennä ylös talon läpi tai sen vierestä ulkopuolella meneviä portaita - valitsimme jälkimmäisen koska emme uskaltaneet mennä sisälle.


Kun poistuimme alueelta aidan reiästä, siinä oli tämmöinen kyltti. Hah olimmepa koviksia.



Pian aidan jälkeen tai vähän sitä ennen oli tämmöinen näkymä, muistutti vähän sitä kukkulanäkymää mistä mainitsin.

Seikkailtuamme aamuneljään menimme nukkumaan ja nousimme seuraavana, jo kauan sitten seikkailumme aikana alkaneena päivänä kahdentoista ja yhden välillä. Kuuntelimme oppaamme koneelta hienoja biisejä (mm. juustoballadi prinssi Danieeeeeeeelllille), suurin osa siis oppaan omia musaprojekteja mutta sitten pari juttua myös JouTubesta (mm. hieno Facebookista kertova turkkilaisbiisi). Yleisen chillailun ja aamupalan jälkeen lähdimme kohti kaupunkia (jonne saimme kyydin, vielä piste I:n päälle tässä hienossa yöpaikassa). Tyttötoverini nousivat junaan, itse jäin vielä oppaan kanssa keskustaan ja piipahdin vielä myös Animeconin alueella noutamassa matkakumppanini. Menimme itsekin junaan suuntanamme Helsinki. Siellä pyörimme ympäri keskustaa odottaen ensimmäisen yöpaikanantajamme saapumista kaupunkiin. Tämän saavuttua heitimme tavaramme hänelle ja lähdimme pitkälle kävelylle ensin Hietsun hautausmaalle ja sitten Helsingin kaduille. Keskustelut olivat vähintäänkin mielenkiintoisia ja hetkittäin oli kivoja näkymiäkin, harmi etten ottanut silloin kameraa mukaan. Toisaalta ilman sitä oli huomattavasti kevyempi olo. Lopulta palasimme yöpaikkaamme, menimme nukkumaan viideltä ja nukuimme johonkin kymmeneen. Seuraavan Helsinki-päivän onnistuin aikatauluttamaan niin että kahden yöpaikan tarjoajan lisäksi onnistuin näkemään kolmea tuttua, kaikkia erikseen ilman että tuli kiusallinen "sori mutta mun pitää nyt tökätä sut pois kun nään toista kaveria"-tilanne. Olen ylpeä itsestäni ja oli todella kiva nähdä näitä ihmisiä pitkästä aikaa. Kiertelin heidän kanssaan kaupoissa, kävin syömässä (ensin kahvilassa ja parin tunnin päästä mäkkärissä aijai) ja juttelin laajasta kirjosta aiheita. Viimeisen tutun lähdettyä omille teilleen lähdimme matkatoverini kanssa toiseen yösijaamme (Turussa olimme btw nukkuneet eri paikoissa). Tavaroiden viennin jälkeen lähdimme iltateelle läheiseen sievään pikku kahvilaan, josta kuva alla.


Tykkäsin kovasti. Teetä sai santsata, näkymät olivat kauniit, seura mukavaa ja kelpasi olla kaikin puolin.

Merenrannalla kun oltiin, myös lokkeja pyöri siellä.


Tämmöisen näkymän näin kolmannen näkemäni kaverin kanssa. Ihan kivoja tollaset talot ja näin.

Helsingistä suuntasimme Jyväskylään. Harmittelimme vähän junamatkalla ettei jäätykään samantien Tampereelle, koska Jyväskylästä meidän oli tarkoitus mennä Kuopioon, mutta yöpaikkaa emme saaneetkaan ja se jäi. Ajattelimme kuitenkin Jyväskylästä mennä vielä Tampereelle, mutta lopulta jätin senkin tekemättä jo aika väsyneenä, koska asuinpaikkani sattuu olemaan Jyväskylän ja Tampereen välissä, eikä edestakaisin meno huvittanut. Etenkään kun kovin montaa tuttua en olisi onnistunut näkemään siellä. Mutta niin, saavuimme Jyväskylään, menimme syömään Pizzeria Mariaan, tapasimme uudestaan Turussakin olleet tyttötoverini, kiipesimme Harjun näkötorniin ja menimme yöksi Maijalle. Siellä pelasimme Personaa ja katsoimme Resident Evil: Apocalypse:n (kai tuo oli sen nimi?). Heräsimme puolenpäivän aikaan, menimme Harjun kautta keskustaan, totesimme että seuraavan junan lähtöön on aika pitkä aika ja kävimme sitä odotellessa Lutakossa uimassa. Sitten reissu olikin jo ohi.


Näkymä Harjun näkötornista.


Lutakon rannalta otettu kuva.

London + sähköposti isäntäperheeltä

Taas yksi rakkauskaupunki lisää. Mua melkein harmittaa se, kuinka paljon haluaisin asua isossa kaupungissa, joka on oikeasti kansainvälinen, hieno ja iso sekä omaa hienot julkiset kulkuyhteydet (tähän asti olen aina hehkuttanut metroa mutta Lontoossa siinä on lisänä vielä mahtavat kaksikerroksiset bussit). Ihan vaan koska en tiedä missä elämänvaiheessa se tulee olemaan mahdollista vai tuleeko missään. Yhyy. Nyt voin vaan vierailla niissä ja ihastella hengittäen niiden ilmaa rajatun ajanjakson. Pitkän matkaraportin sijaan ajattelin kertoa matkasta muutamalla virkkeellä ja isolla määrällä kuvia.


Sen lisäksi että metro on tosi kätevä ja cool keino liikkua, monet metroasemat on tosi hienoja. Tässä esimerkki.


Mentiin tällaisen kyytiin. Oli muuten ainut asia johon maksettiin (happamin ilmein) kalliit pääsyliput, kaikki museot kun oli ilmaisia (<3) ja kirkoissa käytiin vaan pyörähtämässä niin ettei tarvinnut maksaa.


Näkymät oli kyllä sen arvoisia. Otin ison läjän kuvia tehdäkseni matkasta pyörän ympäri hintansa väärtin ja sain paljon tällaisia postikorttikuvia.


Kattonäkymät on aina yhtä ihania. Aaahh.


Houses of Parliamentin sisäpihaa kuvattuna aidanvälistä. Jos tässä katsoi ylös, näkyi Big Ben.


Iso pullotettu laiva Trafalgar Squarella, jossa on ihanat purjeet.


Matkalta takaisin hotellille.


Suloinen katutaide samaiselta matkalta.

Loppuun vielä vähän blogin alkuperäistarkoitukseen liittyvää asiaa: sain vihdoin sähköpostia uudelta isäntäperheeltä, jee! Äidiltä tuli postia, isän sähköpostiin laittamaani viestiin ei ikinä vastattu mutta käy se näinkin. Taas on kovin sydäntä lämmittävää tekstiä, olivat laittaneet ensin japaniksi ja sitten saman viereen englanniksi. Eikun toisinpäin. No kuitenkin. "My husband works for a horse joky. do you like horse??" Ainiin en tainnut täällä vielä kertoa isän ammatista! Siis niin, jockey joka luki lomakkeissa ei ollutkaan vaan huonoa englantia, sillä tarkastettuani työnantajan ja googletettuani siinä olleen tutun sanan kävi ilmi että hän on ajaja tällaisissa Ban'ei ajoissa. Aika coolia. Pelotti muuten vähän vastata tuohon, koska jos sanoisin että joo ja mainitsisin että meillä on myös ollut hevonen, voisi hyvin olla että he hyvässä hyvyydessään veisivät minua hevostalleille harva se päivä. :'DD Sanoin että äitini pitää hevosista (mikä on siis totta, hänen se hevonen enemmän oli) ja että meillä oli hevonen. Sanoin myös että pidin ennen hevosista myös mutta nykyään vähän vähemmän. Toivottavasti en kuulosta liian julmalta. :0

Tässä kaikki tällä kertaa, またね~!

のんきな夏の日

Eli carefree summer days. Sellaisia on nyt ollut, kesätyö nyt oli aika rentoa ja päivät lyhtehköjä, mutta torstaina oli viimeinen ja siihen mennessä lyhyin työpäivä eli nyt on menossa jo toinen täysin vapaa päivä. Tuntuu kuin niitä olisi ollut paljon enemmänkin, koska torstaina lähdin töistä jo puoliltapäivin. Vaihtovuosi tuntuu joltain todella kaukaiselta, vaikka siihen on enää puolitoista kuukautta, ja nyt vaan nautin lämmöstä ja auringossa - vaikkakin aina vähän ristiriitaisin fiiliksin ("liian kuuma! olisi viileämpää" "äähh liikaa hyttysiä, paistaisi aurinko nyt kunnolla" "au paloin, hittoon toi aurinko"). No, sanotaan että nautin ainakin lomasta.


Tässä koira nimeltä Danny, joka on vähän höpsö ja pomppii ympäriinsä yrittäessään syödä kaikki häiritsevät ötökät.

Keskiviikkona pääsin jo kahden aikaan töistä. Pyöräilin lähikauppaan, ostin pönikän mangosorbettia ja polvin se laukussa kotiin. Kotipihalla lysähdin nurmikolle pyörätelineen viereen, kaivoin yllättävän vähän sulaneen sorbetin ja söin sitä hetkisen (keltaisella!) kaupan muovilusikalla. Sitten nousin, menin sisälle ja kokosin kasan ajanvieteasioita: kirja, taiteiluvälineet, iPod ja tuo mainittu mangoeväs plus vesipullo. Ne mukanani menin ulos, levitin maahan sadeviitan ja vietin aikaani auringossa. Tietyn ajan päästä siirryin varjoon avonaiseen ulkorakennukseen, maalasin ja luin ja söin ja hymyilin. Yhden miehen ja yhden evään piknik, tavallaan.

Evääni vesivärisalkun ja -lehtiön vieressä.

Torstaina näin pitkästä aikaa ystävääni jonka olen tuntenut jo alle ala-asteikäisestä. Samalla pienellä paikkakunnalla asumiseen nähden näemme hävyttömän harvoin. Hän tuli työpäiväni viime minuuteilla paikalle, ja nopean kauppareissun sekä lyhyen pyöräilyrupeaman jälkeen jätimme pyörät rantaan ja lähdimme kumiveneellä järvelle soutamaan. Määränpäänä oli yksi sen monista saarista, eväät olivat hyvät kuten myös sää. Lisäksi vanhojen muisteleminen ja tutuista juoruaminen oli pitkästä aikaa todella mukavaa, joten hymy oli herkässä. Ja olihan se myös ihkaensimmäinen kumivenereissuni, mikä olisi riittänyt jo sekin suuren hienousmäärän luomiseen. Aurinkorasva jäi, joten tulin palaneeksi melko pahastikin, mutta sehän huomattiin vasta reilusti reissun jälkeen joten mitäs pienistä.


Tässä näkyy ystäväni reisi ja airo, jota minä heilutin. Melko epätoivoisesti, onnistuin lähinnä pyörimään etenemisen sijaan. Roiskeet olivat suurempia kuin etenemisvauhti.

Tänään lähdin uima- ja kuvausreissulle vajaan tunnin automatkaan päähän Kivipää-nimiseen paikkaan. Se sijaitsee vähän Jämsän kunnan rajojen eteläpuolella Längelmäellä. Se on järvenkokoinen lähde (tai ainakin lähdepohjainen järvi?), ja vesi on siellä siksi todella kirkasta. Tämä ja tällaisia juttuja varten ostettu vettä kestävä digikamera mahdollistavat vedenalaiset kuvaukset, ja niitä sitten harrastettiin. Tässä pari otosta.


Nutipäitä oli paljon, ne olivat hassun rohkeita ja isoja.


Uiskentelin mekko päällä nähdäkseni miltä se näyttäisi kuvassa.


Huivin kanssa heilun vedessä myös. Jalkani ovat hassusti tässä. Sammakko.

Laitoin isäntäperheelle eilen sähköpostia, mutta he eivät ole vielä vastanneet. Jännittää vähän. Mutta niin, nythän minun pitäisi opiskella oikein ahkerasti japania ja valmistautua muutenkin, mutta aika vähälle se tuntuu jäävän. Huomenna lähden Jyväskylään näkemään sellaisia kivoja ihmisiä ja sieltä palattuani lähden Lontooseen. Sen jälkeen on FinnconAnimecon ja sitten lähden kiertämään Suomea ystävän kanssa. Ja pian sen jälkeen kesä alkaakin olla lopussa ja lähtö häämöttää. Että näin. Loppuun vielä kesäistä musaa. Löytö parin vuoden takaa.

how this reminds me

Outoa kirjoittaa jo toinen 'jee mulla on isäntäperhe'-postaus, mutta kun olisin siitä alkuperäisestä perheestä kuitenkin elokuun alussa vaihtanut pois niin on pitänyt jonkin aikaa uutta perhettä odotella. Ja nyt se tuli, ja kun pieni epäilys oli että ne etsisi sen samalta alueelta, niin myös kävi. Vaikka en ole muuta kuin etsinyt vähän tietoa etsiä kaupungista. Mutta oikeastaan ihan jees, olin valmistautunut lähtemään maaliskuussa tuonne niin eipä tarvitse ihan uuteen paikkaan menemiseen sopeutua tai valmistautua. En jaksa vuodattaa uudestaan sitä 'miksi Hokkaido ja Obihiro on mulle ihan okei'-lätinää minkä taas päässäni muodostan, joten jos haluatte, voitte vilkuilla tätä ja tätä merkintää uudestaan. Niissä kerron kaupungista ja koulusta, jotka siis edelleen säilyvät kohteinani. Isäntäperhe ei ole tuo mistä noissa puhun mutta muuten kyllä säilyy samat kuviot Hokkaidon Obihirossa.


Mä luulen että tämä on Obihirosta, ainakin googletin kaupungin japaniksi (kanjeilla) kirjoitetulla nimellä.

Ihan kiva oikeastaan että nyt on vihdoin jotain sanottavaa vaihtarijutuista, koska tämä blogi on sitä tarkoitusta varten tehty ja viime aikoina ei ole hirveästy tapahtunut muuta mainitsemisen arvoista. Olen ollut tämän ja edellisviikon töissä kotikyläni yhden yhdistyksen palveluksessa, joka tarjoaa enimmäkseen palveluja ikäihmisille. Työtehtävät ovat koostuneet pitkälti maalaamisesta: ensimmäisenä päivänä maalasin ikkunaan kuvan, toisena puuhelmiä ja kolmantena harjoja. Kohta kuva ensimmäisestä, jonka tehtävänanto oli vain tehdä kesäinen kuva ikkunaan. Värit olivat ärsyttävän valuvat ja haaleat, ilma huonoa ja kokonaisuutta oli vaikea hahmottaa, ja tulos oli sen mukainen. Lisäksi olen tiskannut, laiskotellut ja ollut koneella, tänään jopa tein sillä jotain tähdellistä, nimittäin suunnittelin ja taitoin pohjan yhdistyksen uutta esitettä varten. Ihan kivaa kun jostain näin rennosta saa palkkaa, I don't mind.


Ärsyttää kun vaan keltanen erottuu ja hyh mitä kakkaa muutenkin.

Mutta joo, siitä isäntäperheestä vielä. Lueskelin heidän täyttämiään lomakkeita ja vaikuttavat kyllä hyvinkin sympaattisilta. Aika monia epäselvyyksiäkin kyllä on, sillä isän ammatiksi on englanniksi ilmoitettu 'jockey' (eli laukkakilpailun ratsastaja?!), japaniksi siinä oli joku monimutkaisen näköinen kahdesta merkistä koostuva kanji, joka ei suostunut siirtymään selaimeen käännettäväksi. Lomakkeista löytyi myös hellyyttävät kuvat perheestä ja myös suloinen käsinpiirretty talon pohjapiirros. "Your room":in (reunoissa kukkaset) lisäksi en kyllä huomannut hirveästi muita makuuhuoneita ja myöhemmin olikin raksittu että I'll be sharing room with someone, ja alla luki 'kis'. Oletan että tarkoittivat että kids. :'DD Sitten naapurustoaan kuvasivat maaseuduksi, en tiedä millainen maatalo se tulee sitten olemaan. Koulu sijaitsee varmaan kuitenkin vähän enemmän kaupungissa. Se on se sama Hokkaido Obihiro South Commercial High School, jota ensin luulin tyttökouluksi oppilajakauman takia (600:sta oppilaasta 540 tyttöjä). Koulupuvut olivat aika simppelin näköiset tummansiniset ja aika harvassa olivat tosiaan pojat. Kerhoja ihan kivasti, urheilua tietysti eniten mutta itse taidan harkita kuvataideklubeja ainakin.


Tuleva koulunihan se siinä.

Olikohan muuta. Ei kai. Halukkaat voivat tsekata vaikkapa koulun sivujen tapahtuma- ja/tai kerhokuvaosion, englanninkieliset Obihiron turistisivut ja kuvagallerian, josta en tiedä onko sisältö oikeasti Obihirosta (otsikossa on kyllä Obihiron kanjit ja kuvien tiedostonimissäkin on Obihiro, joten eiköhän) vaiko ei.

se paljonpuhuttu Desucon + vähän muuta

Eli joo. Olen maininnut tuon vihreätä tunnusvärinään käyttävän ja melkeinpä Suomen parhaaksi coniksi mieltäväni tapahtuman aivan liian monta kertaa - enkä suotta. Sinne on tähdännyt esimerkiksi toukokuussa tehty armoton editointi ja kesäkuussa tapahtunut monen päivän kiireinen taiteilu. Odotuksia kasaantui kivasti. Suurimmaksi osaksi ne lunastuivat, sillä nautin paljon odostani vaikka samaan aikaan missasin joka hetken Provinssista ja kärsin jatkuvassa syötössä univelasta.

Tältä näyttivät myytäväni. Näitä on muuten vielä jäljellä jos joku haluaa pikkurahalla ostaa. /mainos. Isompina kuvat löytyy täältä.

Lähdin Lahteen suosiolla jo perjantai-iltapäivällä ettei lauantaiaamuna tarvinnut herätä viiden tai kuuden aikaan. Ensin näin täysin ei-animua lahtelaiskaveriani joka ei valitettavasti voinut sittenkään tarjota yöpaikkaa ja suuntasin sen jälkeen taidekujatoverini luokse yöpymään. Unta häiritsivät piipittävä ja elektronisella äänellä kellonaikaa aamuyöllä huutava rannekello ja maailmanlopun ääniä pitävän linnut, mutta kohtalaisesti saimme kuitenkin nukuttua. Aamulla heräsimme puoli kahdeksalta ja puoli kymmeneltä olimme tapahtumapaikalla eli Sibeliustalolla laittamassa pöytää pystyyn. Vähän pitkään se kesti, ensimmäiset conikävijät tulivat jo kiertämään taidekujaa kun me vasta laitoimme juttuja esille. Mutta onnistui kuitenkin. Siinä sitten istuttiin puoli kuuteen asti, tosin kaikki meistä pitivät taukoa tasaisin väliajoin (Annika ehdottomasti eniten). Itse käytin taukoni enimmäkseen tanssipeliin, vesipullon täydentämiseen, tuttuihin törmäämiseen ja yleiseen jaloitteluun. Tanssipeliä tulikin pelattua ahkerasti, aika hiki tuli lopulta mutta kivaa oli pitkästä aikaa pelata. Taidekujalla kertyi lauantaina tasan 20€, joka sunnuntaina kasvoi vaan viidellä eurolla. Ihan tyytyväinen olen, paljon parempi kun ei mitään. :3 Ja minähän en maksanut mistään tuotteista mitään, joten reilusti plussan puolelle jäin. Etenkään kun en viikonloppuna kuluttanut rahaa kuin matkoihin, ruokaan ja kahteen taidekujaostokseen (kassi ja omakustannesarjis, yht. 18€)


Ja tässä pöytämme altogether. Piti sensuroida kun Googlen kuvahakuun menee nämä kuvat suoraan, ja mitkäs siihen paremmin sopii kuin 4chanin hymiöt, lol. Vasemmalta oikealle Annika, Hemi ja minä.

Päivän lopuksi, yhdeksän maissa, koitti AMV-kisa. Ennen sitä yksi viime vuonnakin finaalissa kohtaamani henkilö, jonka kanssa tuolloin juttelin tuli pöytään moikkaamaan ja kävin varmaan pitkällisimmän AMV-keskusteluni koskaan. Aihe josta harvoin pääsee ainakaan kasvokkain juttelemaan :-----D Ahhah. Mutta niin, tänäkin vuonna olimme molemmat kisan finaalissa ja katsoessa ei tullut aika pitkäksi katsottavista videoista jutellessa. Ja kävipä niin kivasti että molemmat vielä voitettiin, yeah! Voitin siis upbeat-kategorian (määritelmäksi voisin sanoa että kategorian videot sisältävät lähes poikkeuksetta monia animeita, menevän, usein elektronisen musiikin ja useimmiten myös paljon efektejä. minulta puuttuivat jälkimmäiset mutta voitinpa silti!) ja sain hienon pystin, josta kuva alla. Fiilis oli ja on mitä mainioin, olisi mälsää osallistua useasti kilpailuun ikinä voittamatta. Toisestakin, romantiikka-kategoriassa olleesta videostakin sain kehuja kivojen suosionosoitusten ja parin penkin päässä istuneen toisen finalistin nätiksi kuvailun muodossa, mikä ilahdutti sekin kovasti. Laitan ainakin romantiikkajutun tänne JouTubeen, voittajavideossa on vähän turhan hyvin tuuban tunnistama biisi.


Siinä se nyt on. Tätä kiillottelen sitten huoneeni nurkassa.

Yöpaikkakaverini (eli vasemmalla istunut Annika, joka sai muuten tänään tietää että pääsi TAIKkiin toisella yrittämällä opiskelemaan vaatesuunnittelua, woahhhh) meni siskoineen iltabileisiin, joten jäin tapahtumapaikalle vajaaksi pariksi tunniksi vielä AMV-kilpailun jälkeenkin (se loppui joskus keskiyöllä). Väsymys painoi ja pahasti, pysyin hereillä juuri ja juuri miettien kuinka ihanaa olisi vain mennä makaamaan ja nukumaan. Tapahtumapaikalla ei saanut edes torkkua, joten toivoin hartaasti että kaverini soittaisi ja ilmottaisi että voisin lähteä keskustaan ja sieltä hänelle nukkumaan. Näin onneksi lopulta kävikin, ja joskus kolmen ja neljän välillä kaaduin onnellisena petiin. Pari tuntia unta oli sata kertaa parempi kuin ei yhtään unta, ja aamulla oli yllättävän virkeä olo, etenkin edellisvuoteen (jolloin siis valvoin yön) verrattuna. Suihkuunkin pääsin, tanssipelihiet oli hienoa pestä pois. Pitkin päivää väsymys kyllä kasvoi, mutta selvisin kuitenkin kotiin asti nukahtamatta bussiin tai ennen siihen menoa. Seuraavaksi vielä pari kuvaa yöltä ja kaiken pieneen tilaan tiivistävä kuva sarjis/kuva/tekstipäiväkirjasta.

Sibeliustalohan sijaitsee satamassa, ja yöllä taidekujaparvelta näkyi tämmöinen kiva näkymä.


24h-conissa sai viettää koko yön, nukkua ei vaan saanut. Ihmisiä oli yöllä jonkin verran, ehkä aavistuksen verran enemmän kuin viime vuonna.


Tadaa, tiivistelmä. Saa klikata isommaksi.

Syy miksi päivitys vähän viipyi, oli se että minulla alkoivat kesätyöt eilen kivasti heti coniviikonlopun jälkeen. Kaksi työpäivää takanani voin sanoa että loistopaikka kesätyölle: koko ajan tekemistä, joka on kuitenkin tosi mielekästä ja hyvin, hyvin kaukana vaivalloisesta. Miinuksena ovat vain yksi aika rasittava mummo ja... En keksi toista. Ainut miinus on siis se. Mummoja siellä pyörii paljonkin, sillä yhdistys järjestää ikäihmisille toimintaa ja myy kaikenlaista pientä, mm. käsitöitä, mutta vain yksi heistä ottaa päähän. :'DD Mutta joo, kahden päivän ajan olen vain maalannut, ensin ison ikkunan kesäisellä maisemakuvalla ja sitten puuhelmiä akryyliväreillä. No, menin torille sen ärsyttävän mummon kanssa myymään harjoja ja pullaa, mutta sitten tuli ukkosmyrsky ja kova raekaatosade joka sai meidät lähtemään pois. Pääsin sitten vähän aikaisemmin töistä. Mutta kivaa on ollut ja noin leppoisena se varmaan jatkuukin. Jep. Mut sit vielä loppubiisi.


Tämmönen tosi kiva hyväntuulinen kesäbiisi, jossa on myös suloinen video.

And you're singing the song, thinking this is the life

Kesä on täällä hyvinkin vahvasti ja paahtaa täysillä. Se merkitsee montaa asiaa. Yksi on se, että saan nukkua pitkään. Tosin pari päivää taaksepäin heräsin neljältä ja seuraavana päivänä kuudelta, mutta nyt tuollaisia herätyksiä vaativat päivät taitavat olla kokonaan ohitse ja uinun onnellisena vähintään kymmeneen joka päivä. Myös liikunnan määrä alkaa pikku hiljaa lisääntyä, mistä kertoo tuo eka kuvakin. Uimisen ja pyöräilyn (jota en ihan vielä ole aloittanut mutta kohta) lisäksi tykkään heilua voimistelunauhan kanssa mikä edellyttää kuivaa maata ja tilaa. Muutan myös taas väriäni näin kesällä, kävin kolmella rannalla (kahdella Jyväskylän ja yhdellä Jämsän) ja nyt ihoni on osittain punainen ja osittain vähän normaalia ruskeampi. Jälkimmäisessäkin on siellä täällä punaisia, kutisevia pisteitä koska hyttyset.


R.I.P, varvassandaalit. Kestivät yksi ja yksi kolmasosa kesää. Kuvassa vielä ehjät, mutta hajosivat seuraavana päivänä.

Yksi muutos on myös se, että asiat, joita pitää tehdä ja joita teen ovat huomattavasti erilaisia loman johdosta. Yksi ensimmäisistä prioriteeteista on rennosti ottaminen ja enemmän ulkoilmassa oleminen, mutta nyt sitä pitäisi hoitaa jutut kuntoon Desuconia varten. Cosplay-haaveista olen jo aikaa sitten luopunut, nyt päänvaivaa aiheuttaa taidekuja jolla tulen istumaan - sinne kun pitäisi tehdä kaikenlaista pientä myytäväksi. Nyt ne olisi hyvä olla jo valmiina, mutta kun minä vasta teen (eli piirrän ja maalaan niitä), ja sen jälkeen ne pitää vielä skannata ja tulostuttaa jossakin. Toivottavasti ehdin, mitäs olen tämmöinen viimetinkaihminen.



Otin itsestäni kuvan (yllä), koska hiukseni olivat hassusti. Eli vähän eri tavalla kuin yleensä (koska kävin uimassa). Suurimmaksi osaksi suorat mutta alhaalta kiharat. Samalla pääsen esittelemään kukkamekkoani, jonka menin kesähuuruissa ostamaan. Taitaa muuten olla ensimmäinen omistamani kukkamekko. Tai no, luultavasti joskus ala-asteikäisenä tai sitä nuorempana jonkinlaisen kukkamekon omistin mutta en kyllä muista kun on aika pitkä aika jo moisesta kulunut. Taitaa olla tämmöinen hullutus tämän kukka- ja muukin mekkoihmisen seuran vaikutusta. Kuten myös yhden biisin kuunteleminen, josta on lainaus otsikossa. Biisin nimi on lainauksen neljä viimeistä sanaa ja esittäjä Amy MacDonald, kuunnelkaa toki jos haluatte.



Olen pitänyt kuvallista, melkein sarjakuvanomaista päiväkirjaa yllättävän aktiivisesti viime aikoina, tässä pari kuvaa siitä. Kertovat myös jotain viimeisistä päivistäni ja odotuksistani kesälle. Jos ette saa selvää, klikatkaa isommaksi.



Lopuksi vielä hieno kesäbiisi, missä on kaikki hyvän kesäbiisin ominaisuudet. Se on tanssittava, tunnelmaltaan iloinen ja leikkisä, ja sen videossa on sinisiä miehiä. (Viimeinen kohta ei välttämättä ole se kaikkein olennaisin mutta silti valtavaa plussaa)