Kuulumiset koulusta karaokeen

Nyt Japanissa reilut kolme viikkoa oleiltuani alkaa elämä olla aika lailla arkea. En voi mitenkaan uskoa että aikaa on kulunut muka vasta noin vähän, tuntuu kuin olisin ollut täällä ainakin kuukauden. Perhe ja koulukin tuntuvat jo todella tutuilta. En tiedä missä vaiheessa se kulttuurishokki ja koti-ikävä yleensä iskee, mutta itse en kyllä ole huomannut sita pienimmässäkään määrin. Tietysti on paljon ikäviäkin hetkiä jolloin olen hukassa tai tunnen oloni yksinäiseksi, mutta ne eivät ole mitenkään ylivoimaisia tai pitkään kestäviä. Elämä täällä sujuu siis aika lailla ilman suurempia ongelmia.

Ensiksi haluan kertoa viime viikonlopusta ennen kuin unohdan sen. Lauantaina oli armeijafestivaali (jonne menin hostveljeni suuren kiinnostuksen ja unelman takia), ja AFS:n tervetulotilaisuus Obihiron vaihtareille. Valitettavasti samalle päivälle sattui ihan kamala saa, satoi kuin saavista kaatamalla. Kavimme siita huolimatta hostveljen iloksi kiertelemassa armeijatapahtumapaikalla, ja nyt osa lukijoista on ehka hukassa mutta tuli todella vahvasti pienen kotipaikkakuntani ilmailupaiva mieleen :----D Erilaisia armeijan ajoneuvoja, lentonaytoksia ja muuta vastaavaa. Kaynnin jalkeen pyorahdimme kotona vaihtamassa kuivat sukat ja lahdimme sitten AFS:n tilaisuuteen.


Obihiron muut tyttövaihtarit: Thaimaalainen Namsom, filippiiniläinen Rachel ja tanskalainen Cecilie.

Olin melko innoissani, koska olin todella iloinen etta pääsisin nakemaan muut vaihtarit uudelleen. Ja hauskaahan se oli! Ensiksi kävimme läpi hieman käytännon asioita, kuten ID:ita, kouluasioita ja sääntoja lapi, mutta sen jälkeen teimme kaikkien paikalla olevien kanssa ruokaa. Paikallahan oli viiden vaihto-oppilaan (minun lisakseni kolme tyttöä ja yksi poika, kotimaina Filippiinit, Tanska, Thaimaa ja Korea) lisäksi osa hostperheistämme ja paljon AFS:n vapaaehtoisia. Ruoaksi teimme mm. takoyakia (googlettakaa nimet jos ette tiedä, olen juuri nyt liian laiska selostamaan) ja yakisobaa, ja yhdessä kokkaaminen ja samalla jutteleminen oli hauskinta pitkään aikaan. Yksi vapaaehtoisista oli myos tuonut hattarakoneen (!), mika ilahdutti meitä vaihtareita ihan yhta paljon kuin minun ja filippiinilaistytön kahta 3-4-vuotiasta hostveljeä (alla). :'D


The cutest kids around. <3

Tyttövaihtarien kanssa olen todella hyvää pataa (korealaispoika on vahan hiljainen ja.. miten sita nyt kuvailisi.. kiusallinen tapaus, vaikka osaa kylla todella hyvää japania), tilaisuuden aikana totesimme kymmenia kertoja kuinka kivaa olisi hengata yhdessa (mm. kayda purikurassa), mahdollisimman pian. Ja kaikeksi onneksi tama onnistui, tanskalaistytto ei voinut tulla mutta filippiinilais- ja thaimaalaistyton kanssa menin seuraavana paivana (eli sunnuntaina) pelihalliin, missa otimme purikurakuvat ja pelasimme paljon arcade-peleja aina Dance Dance Revolutionista nyrkkeilyyn ja rumpupelista Silent Hill Arcadeen. Oli tosi kivaa, vaikka sita kestikin vain pari tuntia (thaimaalaistyton piti lahtea ja hostveljeni jotka olivat siis mukana alkoivat olla väsyneitä).


Tämän viikon lukujärjestyksestä kolmasosa oli Self Study & Free Timea koulun kirjastossa, ja oikeasti opiskelen japania noina hetkinä, vaikka myös välillä käytän tietokonetta.

Ensimmäinen melkein kokonainen kouluviikko (torstai oli vapaata koska oli koulun vuosipäivä) on nyt takanapäin, ja alan kovasti tottua kouluunkin. Eilen, perjantaina, sain vihdoin lainapyörän josta olin haaveillut, kävi niin onnekkaasti että naapurin Haa-senseillä (hevoskouluttaja) oli kaksi pyörää, josta toinen (jostain ihmeen syystä? ehkä kuitenkin tyttären takia) on söpö haalean vaaleanpunainen korillinen pyörä, juuri sopivan kokoinenkin. Sen sain lainaan ja todella lähellä asuva tyttö samasta koulusta (ykkösluokkalainen) ystävällisesti saatti minut kouluun, koska tähän asti olin lähtenyt kotoa vain autolla enkä olisi itse siis osannut edes kouluun suunnistaa. :'DD Ihan lähellä se ei olekaan, kahdeksan aikaan lähdettiin kun koulu alkaa 8:30. Noin vartti tai 20 minuuttia matkaan meni. Mutta jotenkin pyöräily kouluun ja koulusta pois koulupuku päällä saa hymyn huulille, olen haaveillut japanilaislukiolaisen elämästä niin kauan että tuntuu tosi onnelliselta nyt.


Otin tämän kuvan salaa pulpetin alta, koska en ole niinkään varma saisinko käyttää kameraa koulussa tai edes ottaa sitä mukaan. o.o Tuonnempana kuvassa punaisen repun jälkeen oleva tyttö on yksi monista urheilijatytöistä, jotka ovat hyvin omistautuneita klubeilleen ja ovat myös niiden takia leikanneet hiuksensa poikamaisen lyhyiksi hyödyn takia.

Olen nyt katsastanut kaikki neljä klubia joista olin kiinnostunut: koulun myymäläklubi, taideklubi, ESS (English Speaking Sociaty) ja animeklubi. Ja koska eilen kuulin opettajalta että saan erityistapauksena valita kaksi klubia, olen päättänyt liittyä koulun myymäläklubiin ja animeklubiin. Koulun myymäläklubi siis nimensä mukaisesti pyörittää koulun kauppaa, jossa myydään juomia ja pikkusyötäviä. Asiakkaita riittää, joten klubi on hyvä tapa tavata muita oppilaita joita en muuten tapaisi. (esimerkiksi niitä poikia joita ei mun luokalla ollenkaan ole) Ja opinpahan laskemaan vaihtorahat japaniksi. Kauppa on auki päivittäin, en tiedä kuinka paljon klubissa on jäseniä mutta ainakin minulla tulee olemaan yksi vuoro viikossa, jolloin olen paikalla kaupassa aamulla, lounastauolla ja koulun jälkeen. Taideklubi ja ESS olivat aika laimeita, taideklubissa ihmiset kyllä juttelivat - mutta vain toisilleen eikä ollenkaan minulle ja ESS:ssä taas kaikki taisivat ujostella englannin puhumista edessäni, sillä kiusallista hiljaisuutta riitti. Viimeisenä katsastettavana animeklubi tuli ihan puskista - siellä minulla oli oikeasti todella hauskaa! Heti paikalle tultuani hauska senpai (ylemmän vuositason oppilas) hehkutti kuinka otettu oli kun tuli käymään ja kävi ilmi että pidämme joistain samoista animeista. Innostui vielä enemmän nähtyään piirustuksiani ja kirjoitin hänelle tämän blogin (halusi nähdä vaikka onkin suomeksi) ja piirustussivuni (deviantart)in osoitteen ja piirsin Kuroshitsujin Sebastianin alle. :'DD Myös muut oli todella kivoja ja paljon juttelin myös esim. luokkalaiselleni joka oli maininnut animeklubista minulle koulun päiväretkellä. Lopuksi nälkäisenä kotiin lähtiessäni yksi klubilaisista saattoi minut osat matkaa koska asuu samalla suunnalla. Kotona olin pelkkää hymyä.


Torstaina eli tämän viikon ylipääräisenä vapaapäivänä kävimme hostäidin ja -veljien kanssa fuwafuwassa eli vähän kauempana Ecology Parkissa, jossa on suuri.. no, pomppulinna joka ei ole linna vaan monta isoa kukkulaa, seuraavat kuvat ovat sieltä.

Torstain aktiviteeteista kerron kuvateksteissä. Eilen perjantaina animeklubin lisäksi pidin puheen _koko koululle_, olin kamala hermoraunio koko päivän (minun "tervetuloseremoniani" ja oppilaskunnan hallituksen vaalit olivat siis viimeisellä tunnilla) ja sain onnentoivotuksia opettajilta ja luokkalaisiltani. Hermostuneena unohdin noin puolet puheessa ja takeltelin vähän, mutta ei se nyt ihan hirveä katastrofikaan ollut. Puheen jälkeen ihmiset sanoivat "otsukaresama~" mikä on hieman vaikea kääntää mutta voisi vastata suomen "hyvää työtä"-ilmausta. Ensi maanantaina kierrän normituntien lisäksi ykkösluokkalaisten enkuntunneilla yhden amerikkalaisen englanninopettajan isän (joka tulee vierailemaan kouluun kanssa) vieraana ja kerron Suomesta englanniksi ja japaniksi. Huomenna varmaan pitää tehdä valmistelut sitä varten.


Tässä fuwafuwa.

Tänään lauantaina oli Obihiron ulkomaalaisasioista huolta pitävän tahon järjestämä kansainvälinen lukiolais'fest', joka oli muiden vaihtareiden taas tapaamista lukuunottamatta turhin homma ikinä. Kaikkien odotuksien vastaisesti koko homma oli melko tylsä, hauskan tutstumisen vaihtarien ja japanilaisten lukiolaisten välillä sijaan meidän jaettiin ryhmään ja opiskelimme asioita seuraavista maista: Benin, Afghanistan, Filippiinit ja Myanmar. En yhtään tajua miksi! Paikalla oli yksi aikuinen kustakin maasta ja heiltä kysyen ja heidän kollaasejaan katsellen meidän piti tehdä esitelmä oman ryhmän maasta. Olo oli kun koulun maantiedon tunnilla ja meidän ryhmässä ryhmähenkeä oli heikosti ja tunnelma oli kiusallinen. Mutta jaa, tulipa opittua jotain ja taas pääsin viettämään aikaa muiden vaihtarien kanssa - menimme jälleen pelikeskukseen ja tällä kertaa myös filippiiniläis- ja tanskalaistytön kanssa karaokeen. Karaokessa etenkin filippiiniläistytön kanssa laulettiin suosikkianimetunnarit ja poplaulut sydämemme pohjasta. Hauskaa oli, ja ennen karaokea minulla ja tanskalaistytöllä oli eeppiset tanssipelikaksintaistelut. Kävi ilmi että hän voitti pienenä tanskanmestaruuden Dance Dance Revolutionissa. :------D Ei ollut kuitenkaan pelannut vuosiin ja voitin, hah.


Katukuvaa Obihirosta.

Mutta siinä kaikki tällä kertaa, kommentteja odotan aina innolla ja kysymyksiinkin vastaan enemmän kuin mielelläni! Loppuun vielä kaksi kuvaa, toinen torstai-illalta ja toinen tämän päivän aamupäivältä.


Torstai-iltana kutsuin Rachelin meille ja grillattiin yhdessä hostperheen ja naapurien kanssa ja pimeän tultua 'tehtiin hanabia' eli... poltettiin japanilaisia 'ilotulitteita', jotka ovat jotain suomalaisten ilotulitteiden ja tähtisadetikkujen väliltä.


Paikka missä koukoufest oli oli todella nätti! Tai siis tämä tila itse tapahtumahuoneen ulkopuolella oli.