maanantai 20. syyskuuta 2010

we hear the bells on every hour

Hei taas!

Syksy on jo pitkällä ja lukio alkaa mennä jo aika rutiinilla. Ensimmäisen jakson lopetus, koeviikko, on viimeistä koetta vailla ohitse ja ensimmäisestä lukion kokeesta tuli yllättävän hyvä numero. Koulussa on siis mukavaa, myös luokkani on kaikkine tyyppeineen ihan loistava, ryhmän kanssa on ihan loistava yhteishenki. Toinen vaihtarikin löytyy ja vielä samaan aikaan ja paikkaan lähtevä! Älyttömän kivaa, kun tietää ettei takaisin tullessa tarvitse olla aivan yksin vuoden vanhasta ryhmästä jäljessä. Onhan vaihdossa kuitenkin varjopuolensa, sekä minua että luokkalaisia harmittaa että ollaan vuosi erossa ja nähdään aika vähän sen jälkeenkin. Mutta sellaista se on, pitää vaan muistaa vaihtovuoden kaikki hyvät puolet.

Vaihtariasioista sen verran, että soittelivat AFS:ltä pari viikkoa sitten. Kysyivät veriryhmää, jota en ehtinyt lomakkeisiin vielä selvittää, jotain isästä (kuinka usein näen kun vanhemmat ovat eronneet, joitain tietoja jota en kiireessä ollut laittanut) ja vielä sitä, kuinka paljon olen koneella päivässä. Olin varmaankin maininnut jotain koneella olemisesta kun piti kertoa itsestään ja omasta vapaa-ajan käytöstä. Aikaa kysyttyessä saatoin vähän kaunistella - olen kuullut, etteivät japanilaiset isäntäperheet katso vaihtarin koneella oloa kovin hyvällä. Mutta tämän blogin pitämisen ja kuvien säilömisen takia aion kyllä ottaa oman läppärin vuodeksi mukaan, vaikka en suunnitellut siinä kauaa päivittäin istuakaan. Katsoo nyt sitten miten asiat sujuvat.

Japanintuntini työväenopistolla alkoivat taas viime perjantaina, mikä on todella positiivinen juttu. Itseopiskeluni on ollut nimittäin jäänyt vain ajatuksen asteelle, eli mitään edistystä kielitaidon suhteen ei ole tapahtunut. :----D Tämä on siis loistavaa preppausta vaihtovuotta varten, toivottavasti ehdin oppia paljon hyödyllisiä asioita.

Mutta siinä taisi olla kaikki, またね~!
Irina