hei hei ei aikaa ei + suuri koulupostaus

Älykäs otsikko terve. Mulla ei oikeasti nytkään ole aikaa, teoriassa teen suomiesitelmää ja puhetta jotka pidän koko koululle viikon päästä ja luen huomiseen olevaan maantiedon kokeeseen (ei hirveästi luettavaa kun mulle tehdään oma suppeahko erityskoe mutta hostperhe lupas kakkua ja sushia jos saan täydet joten がんばります, tsemppaan :: DD). Mutta voisi sitä päivittää kuitenkin.

Tämä kuu on ihan järkyttävän kiireinen, yleisen koulujuttujen kuten kokeiden ja japaninopiskelun lisäksi erinäisiä koontijuttuja tehtävänä, lahjoja ostettavana, erinäisiä menoja yhdessä hostperheen ja muiden vaihtareiden kanssa jne. Nyt työn alla olevan suomiesitelmän + loppupuheen ajankohta on nyt joulukuussa koska talviloma alkaa jo pian ja sen jälkeen olen vain viikon verran koulussa. Eli kokemus alkaa lähentyä loppua ainakin koulun osalta. Suomiesitelmän aloittamista ennen räävin kasaan vaihtarille omistetun sivun koulun vuosikirjaan, totta kai japaniksi ja juuri ja juuri ajoissa deadlinea varten. Koulussa olen vasta nyt uskaltanut olemaan sosiaalinen ja vielä nytkin vain osalle luokkalaisista, harmi vaan että kaikilla on totisten klubiensa kiire niin kiire ettei vapaa-aikaa hengailuun meinaa löytyä. Edelleen siis kavereiden kanssa hengaillessa kyseessä on aina vaihtarikaverit, viime viikolla käytiin vihdoinkin kaikkien kanssa yhdessä karaokessa (edelliskerroilla yksi tai kaksi meistä neljästä ei ollut paikalla). Oli muuten hiton hulppea, iso huone discovaloineen ja ihan järkyttävän hauskaa kun oli kerrankin samaa länsimaalaista musaa kuuntelevaa ja laulavaa seuraa ja vapautunut tunnelma. :----D

Mutta voisin ennen koulun loppua kertoa japanilaisesta kouluarjesta tarkemmin. Oma vaihtolukioni on vähän normaalista poikkeava kauppalukio, josta ihmiset pyrkivät jatkamaan työelämään. 90% oppilaista on tyttöjä (koska useimmat pojat menevät lukiosta jatko-opintoihin), opiskeltavissa aineissa on eroja ja lisäksi koulun oppilaat tekevät erityisiä maksullisia 検定 kentei-kokeita joista saa kai hyväksymisen.. johonkin (vähän hämärää minullekin siis), mutta muuten japanilaisen lukion ominaispiirteet löytyy. Suomen hyvinkin vapaasta lukiosysteemistä ollaan kaukana kuten jo koulupuvuista voi päätellä. Japanilaiset lukiot ovat luokallisia, itse olen luokan 2-4 (２年４組, kakkosvuotisten nelosluokka) numero 41. Kaikilla on myös siis oma numero, jonka mukaan kokoontumisissa järjestäydytään ja esim. liikkatunnilla vuorotellen tehdään. Myös ryhmiä jaetaan usein oppilaiden numeroita käyttäen. Oman luokan kanssa käydään kaikki kolme vuotta samoilla tunneilla, valinnaisaineiden tuntia on omassa lukiossani vain yksi. Aineita on mm. matikka, maantieto, liikunta, äidinkieli, englanti ja tiedeaineet. Luokalla on vaihtumaton luokanvalvoja/homeroom-opettaja, ja aamu aloitetaan 8:40 homeroom-hetkellä, aamunavauksella jossa kerrotaan erinäisiä tiedotteita. Sen jälkeen on oppitunteja aina 15:15 asti, jolloin on vielä toinen homeroom-hetki.


Luokkahuone ja luokkani oppilaita, tyttöjä siis kaikki (rinnakkaisluokkia on 5 ja vain kahdessa ensimmäisessä on puolet poikia, loput tyttöluokkia). Kyllä, olen vähän katkera. :----D Ihan vähän vaan.

Oppitunnit ovat suurin osa omassa luokassa, oppilaiden sijaan opettajat kiertävät luokkia. Oppitunnin alussa ja lopussa on aina kurinalainen tervehdys, yksi oppilas sanoo litanian jota ei voi järkeväksi suomeksi kääntää mutta kaikki oppilaat nousevat, laittavat tuolin pulpetin alle, seisovat ryhdikkäästi mitään puhumatta (tätä en tajua, kun istutaan saman tien takaisin kuitenkin :----D) ja sen saman yhden oppilaan merkistä kumartavat sanoen onegaishimasu (oppitunnin lopussa arigatou gozaimasu eli kiitos). Onegaishimasu on sekin vaikea kääntää kun suomessa samantapaisia kohteliaita ilmaisuja ei juurikaan ole. Ilmaisee jonkinlaista toivomusta ja/tai pyyntöä, opettajille se sanotaan oppitunnin aluksi kun opetusta siinä 'toivotaan' mutta samaa fraasia käytetään mm. myös kaupoissa kun myyjän toivotaan tekevän jotain tai vaikkapa taksikuskille määränpään yhteydessä (kyllä, kuljen edelleen taksilla kouluun niin on tullut tutuksi ne, ehheh). Aluksi kumartelu tuntui hassulta, etenkin liikkasalissa tapahtuvien kokoontumisien yhteydessä. Puhujapönttöön menevälle ihmiselle, joka kumartaa ensin yleisölle, takaisin kumartaessa olo oli vähintäänkin hämärä. Monta sataa oppilasta samanlaisissa vaatteissa kumartamassa yhdelle miehelle vaan tuntuu pohjoismaalaisesta aluksi absurdihkolta. Nykyään tuntuu jo ihan normikäytännöltä, kaikkeen tottuu. :'DD


Tietokoneluokan näppäimistö, jolla näitä blogimerkintöjäkin on kirjoitettu.

Opetus on melko opettajakeskeistä ja kirjoittamista on paljon. Itsellä on lukujärjestyksessä reilusti itseopiskelua ja kahta taideainetta joten en kaikkia oppitunteja ole nähnyt, mutta enimmäkseen opettaja selittää ja ehkä kysyy muutaman kysymyksen tai laittaa oppilaan lukemaan jotain. Mutta siinä se oppilaiden osallistumismahdollisuus sitten onkin. Ja joo, englannin taso on (etenkin täällä Hokkaidon syrjäisessä pikkukaupungissa) ihan niin huonoa kuin voisi japanilaisita olettaa. Eivät ymmärrä eivätkä osaa puhua lähes ollenkaan, yksittäisiä sanoja kyllä mutta niidenkin yhteydessä ei englantia äidinkielenä puhuva, koskaan japania opiskellut ihminen varmaan pahemmin ymmärtäisi (koska lausuminen). Japanin kieli on vaan rakenteeltaan, kirjoitukseltaan ja kaikilta puolin englantiin verrattuna täysin erilaista, että jo sen takia englannin oppiminen on vaikeahkoa. Asiaa pahentavat myös se, ettei englantia ei pahemmin kuule (niin tv:ssäkin kuin musiikissakin on kotimaisuusaste hyvin, hyvin korkea ja elokuviakin dubataan), se ettei japanilaisilla ole helposti omaksuttavaa tavoitetta oman saarivaltion käyttäessä vain japania, sekä se, että edellä kuvaillut opetusmetodit eivät ehkä ole sieltä tehokkaimmasta päästä.

Toisen taideaineeni, kalligrafian, luokkahuone.

Yksi ero on myos se, että koulutus maksaa, maksujen suuruudet vaihtelevat erityyppisten (yksityisomistus, kunnan koulu, valtion koulu...) koulujen mukaan mutta pelkästään kirjojen maksamisella ei täällä kouluttauduta. Ruokaakaan ei tarjota, suurin osa oppilaista tosiaan tuo sen eväsrasian, obentoun, kotoa tai ostaa leipää sitä lounastauolla myytäessä. Erityistä ruokalaakaan ei omassa koulussani ole, syödään luokissa tai muissa koulun normitiloissa. Sitten on tietysti koulupuku ja muut rajoitukset (ei meikkiä, koruja, lävistyksiä, hiusten kihartamista tai värjäystä jne.), tiukemmissa kouluissa nämä levittäytyvät ihan takin ja huivin väreihin ja laukkuunkin, mutta omassa koulussani saa edellämainitut valita vapaasti (vaikka siitä huolimatta melkein kaikilla on samanmuotoiset/tyyppiset laukut, takit ja kengät, ryhmäpaine jee jee). Kengät on suurimmaksi osaksi tytöillä nahkaiset kävelykengät ja nyt talven tultua talvisaapikkaat (UGG-tyyppiset kengät). Kouluun tultaessa on heti sisäänkäynnin jälkeen lokerot joissa kengät laitetaan kenkälokeroon jossa sisäkengät odottavat. Omassa koulussani ne ovat normaalit valkoiset sisäpelikengät joiden sivuraidan väristä voi päätellä vuositason.

Välitunti kestää kymmenisen minuuttia ja useat oppilaat käyttävät sen nukkumiseen jos seuraavakin tunti on kotiluokassa. Luokan etuosan liitutaulun oikeassa osiossa kuluvan päivän ja seuraavan lukujärjestys ja poissaolijat, nukkuvan ihmisen yläpuolella kuukausikalenteri.

Viimeinen ja tavallaan hyvin olennainen osa japanilaista lukiota ovat klubit/kerhot (jap. 部活, bukatsu). On usean lajin urheiluklubit (länsimaalaiselle tuttujen lajien lisäksi japanilaiset jousiammunnat ja useat kamppailulajit kuten kendo jne.), totisen opiskelun klubit (kaupallinen koulu kun on niin tarjolla on mm. businessklubi), kalligrafia-, teeseremonia-, valokuvaus-, kokkaus- ja animeklubit ja niin edelleen. Kaupallisen koulun erityispiirteenä koulumyymäläkin on klubi, normaalisti sitä hoitaa kuulemma oppilaskunnan hallitus tai muu taho sen olematta klubitoimintaa. Itse kuulun siihen ja animeklubiin, joista jälkimmäiseen olen kyllä jo pitkään julmasti jättänyt menemättä erinäisten menojen ja innonpuutteen takia (anime ja manga ei onnistu kiinnostamaan enää yhyy. ne oli mun japanikiinnostuksen alku ja siksi tunteet niitä kohtaan ovat edelleen lämpimät ja mm. elokuvia edelleen katson mutta niin kun ei niin ei). Urheiluklubit ovat koulussani todella vahvoja joten opettajakin ei suositellut tänne tullessani niihin liittymään, ja tällä hetkellä yksi tärkein syy miksen hengaa japanilaisten kanssa on se että kaikilla on klubinsa kanssa kiire. Urheiluklubit kun treenaavat päivittäin, usein myos lomapäivinä. Sama pätee myos mm. brass band (puhallinorkesteri?)-klubiin. Urheiluklubien välisiä turnauksia on siis paljon, treenaavat siksikin hirmu totisesti. Pikaluistelu (hehheh Hokkaido ja Obihiro)klubi on niin huippuluokkaa että kaksi sen jäsentä lähtivät maailmanmestaruuskisoihin, huhhuh. Niin ja tottakai totisen urheiluharrastuksen treenaamisen lisäksi nämä opiskelevat kuuliaisesti päivin ja oin plus ne joilla on kevyempi klubi tekevät osa-aikatoita. Suomalaisena, mitään kunnolla harrastamattomana lukiolaisena tulee aika lahna olo täällä. ::: DD


Koulun sisäpiha toisen siiven kolmannen kerroksen tietokoneluokasta käsin.

Mutta siinä kouluselvitys, jos jotain haluaisitte vielä tietää niin kerron mielelläni kunhan vaan kysytte. :3 Minulle kuuluu hyvää, hostperheen kanssa viihdyn edelleen ja koulussakin on ollut yhä kivempaa. En oikein loistanut missään niistä kolmessa (muille vielä nytkin jatkuvalla) koeviikolla tekemässäni kokeessa, mutta onneksi vaihtarina moisella ei ole hirveästi väliä. Ja ehkä voin antaa jonkinlaista kunniaa itselleni siitä että sain tehtyä puolet tai jopa vähän yli japanilaisesta matikankokeesta (siis sama koe kuin kaikilla muillakin), matikkaan melko taipumaton ja kanjien kanssa kamppaileva ihminen kuin olen, haha. Ja kuten alussa mainitsin, viime aikoina olen myos viimeinkin rohkaistunut puhumaan luokkalaisille, parempi myohään kuin ei milloinkaan. Talvilomalla on siis tiedossa ikäisteni japanilaisten kanssa hengailua jeee.