Still feelin' gooddd

Kivaa on edelleen! Tässä merkinnässä kerron taas kuulumiset ja vähän lisää täällä syömästäni ruoasta. Kuvia on iso kasa, tässä osa niistä. Kaikki on edelleen otettu kännykällä, mutta olen tajunnut laittaa päälle isomman asetuksen joten kokoa on ainakin lisää.


Olin jo unohtanut että Japanissa pääsee näkemään paljon isoja vuoria (jos vain haluaa) ja kun ajettiin kakkosasunnolle silmäni avautuivat asialle. I was totally blown away eikä edes oltu lähellä.

Lauantaina käytiin päiväretkelle hostäidin kakkosasunnolla, joka oli vähän kaupungin ulkopuolella, enemmän maalla siis. Kuten edellinen kuva ja kuvateksti kertovatkin, tajusin matkalla sinne että Japanissahan tosiaan on paljon vuoria ja vielä isoja. Oli ihan älyttömän hienoa katsoa horisonttiin kun se ei ollutkaan tasainen viivaa vaan sinisiä vuoria. Kakkosasunnolla tervehdittiin siellä olevista hevosista huolta pitävää tyyppiä ja koiria ja leikittiin sitten talon ympäristössä, eniten sillan alla.


Let's go under the bridgeee (tässä kuvassa poseeraa vanhempi hostveli, pystyttekö bongaamaan takatukan?)


Sillan alla oli kovin kaunista. Kahlattiin ja juotiin ramunea.


Nuoremman veljen kulku lähellä siltaa oli hetkittäin vähän vaikeaa. Tämä kuva on ehkä söpöintä pitkään aikaan aaa en kestä.


Japanissa on paljon isoja.. moth... yöperhosia? Päivälläkin mutta valtava määrä öisin lamppujen lähellä.



Ja ylläolevasta retkeä varten tehdystä obentosta (joka oli muuten allekirjoittaneen ihkaensimmäinen) päästäänkin kätevästi ruoka-aiheeseen! Olen todella pitänyt täällä olevasta ruoasta, vaikka se onkin ollut tietysti tosi erilaista Suomeen verrattuna. Aamiaiset ovat todella ruokaisia: keitettyä riisiä, joskus jotain keittoa (esim. miso- tai kananmunakeittoa) ja sitten lihaa tai kalaa ja kasviksia. Sama meno on myös lounaalla, joka kuitenkin on yleensä ainakin päivällistä kevyempi. Päivällisellä syödään.. ööh mitä me ollaan syöty. No ekana iltana täällä söin sushia, josta tuskin tarvitsee sanoa mitään, mutta sittemmin olen maistanut myös Kiinasta tänne muinoin rantautuneita ruokia kuten raamenia ja gyozaa (tai siis gyozia? mitenköhän se pitäisi taivuttaa..). Jälkimmäinen on puoliympyrän muotoisia nyyttejä, joiden sisus vaihtelee. Itse olen kuitenkin syönyt liha-gyozaa eniten. Suosikkiruokani on tällä hetkellä kuitenkin ehdottomasti takoyaki, mustekalaa sisältävät taikinapallot, joissa on (siis täällä yhdessä hostäidin tekemissäni) myös mm. kaalia. Niin hyvää. Myöhemmin alla kuva.


Ihan normia kalahyllyn antia. Ostettiin tommonen lonkero takoyakin sisään laitettavaksi.


Valmiit takoyakit + kastike. Nää tehtiin muuten semmoisella erillisellä takoyaki pannulla, jossa oli pyöreitä kuoppia. Niihin laitettiin taikina ja sitten erikseen mustekalapalat, ja hetken päästä käännettiin puikoilla.


Ensimmäinen syömäni japanilainen jäätelö. Pehmistä jota imettiin pussin suusta, oli oikeasti tosi hyvää :0


Ja tässä vielä sumea kuva koulupuvusta. Kangas on haaleasti ruudutettua tummansinistä ja napeissa lukee neglanniksi koulun nimi. Hame ylettyy suunnilleen polviin.

Olen ollut nyt viikon tässä perheessä ja voin vaan todeta että ei voisi parempaa olla! Sen lisäksi että musta pidetään hyvää huolta ruoan ja muun hyvinvoinnin kannalta nämä on myös sen verran vapaamielisiä että jopa vähän huvittuivat lukiessaan AFS:n sääntöjä (ei istumista jalat harallaan, vain viikossa koneelle jne.) ja antavat minun itse päättää monista asioista. Pikkuveljet kiukuttelevat tietysti hetkittäin, mutta heihinkin olen jo kiintynyt. Ja hekin kai vähän minuun vaikka eivät enää niin ihmeissään tai haltioissaan olekaan. : DD Haha. Tähän asti olen lomaillut perhe-elämästä nauttien - käynyt joka päivä vähintään ostoksilla mutta joskus myös puistossa jossa on hieno lasten uima-allas liukumäkineen ja tänään perhetutulla maaseudulla syömässä. Olen tavannut todella paljon ihmisiä mm. grillauksen merkeissä ja olen esitellyt itseni niin monta kertaa että ihan väsyttää. No, viimeiseen kohtaan ei tule pahemmin muutoksia koulun alkaessa mutta muuten kyllä päivistä tulee aika lailla erilaisia. Huomenna se siis alkaa, ja minun pitää pitää pieni esittäytymispuhe, ensin opettajille ja sitten omalle luokalleni. Myöhemmin pidän saman puheen vielä kaikille koulun opettajille, mutta onneksi en vielä huomenissa.

Mutta siinä kaikki, ensi kerralla laitan koulupuvusta kuvan minun päälläni ja kerron koulun alusta muutenkin!

Ensimmäinen viikko Japanissa

Eli joo tässä tajusin että nyt on kulunut viikko tänne saapumisesta, ja isäntäperheessä olen ollut neljä päivää. En tiedä meneekö aika todella hitaasti vai todella nopeasti, toisaalta viikko on mennyt kuin siivillä mutta toisaalta taas ei. Onpa ympäripyöreää mutta niin se vaan on.


Suomentuoksuista pyykinpesuainetta. :'DDD

Mutta ihmetyksekseni tunteiden ääripäitä ei ole ollut melkein ollenkaan, ei semmosta AAAAA JEEE JAPANI PYÖRRYN ILOSTAAA -fiilistä muttei myöskään ainakaan vielä kulttuurishokkia tai koti-ikävää. Viihdyn kyllä ja välillä on ollut hyvinkin iloinen fiilis, mutta jostain syystä olen ollut tähän asti viileä kuin viilipytty. Saa nähdä jatkuuko meno tällaisena vai saanko jonkun hermoromahduksen myöhemmin. :----D Ehkä olisi kuitenkin parempi jos onnistuisin jatkamaan tätä kultaisen keskitien kulkemista.



Kaupassa oli laimeita tarroja :------D Ilmeisesti japanissa rame tarkoittaa tommoista kiiltelevää. Silti hauskaa.

Hostperhe on ihan mahtava, olen ihan hirveän iloinen täällä olemisesta. Pikkuveljeni (1 ja 3 v.) ovat hirveän suloisia vaikka välillä tietysti kiukuttelevatkin, ja vanhemmat ovat todella ystävällisiä. Kommunikointikin on sujunut kiitettävästi - vaikka japanini ei todellakaan ole sujuvaa, ymmärrän suurimman osan asioista mitä minulle puhutaan (osan tosin loppuun lisätyn englannin avulla) ja pystyn saamaan itseni ymmärretyksi, vaikka hyvin tönköllä kielenkäytöllä. Oikosulkujen ym. kohdalla auttaa sanakirja ja joskus myös netin kääntäjäpalvelut jos kone on auki. Suurempia väärinymmärryksiä ei ole käynyt, tulemme hyvin toimeen ja hauskaakin on. Olen todella onnellinen että näin on myös hostveljien kanssa, koska heidän kanssaan oleminen jännitti melkeinpä eniten. Onneksi he kuitenkin pitävät minusta ainakin sen verran että haluavat leikkiä kanssani, ojentelevat minulle suupaloja ja kutsuvat minua onee-chaniksi ('isosisko'). C: Ei harmita yhtään mikään tässä perheessä, ainakaan vielä. Nämä muuten asuvat ihan tallin vieressä, koska isän työ on hevosajoissa kilpaileminen.


Vanhempi hostveli ja valinnanvaikeus.

Eilen kävin myös koululla tutustumis/asioiden läpikäymis-vierailulla. Tapasin homeroom teacherini (kamalaa tämä finglish, pahoitteluni), englanninopettajan ja joitakin muita ihmisiä. Ensin mainitut kierrättivät minua ympäri koulua ja kertoivat minulle käytännön asioista, kuten koulupuvusta, kouluun kulkemisesta, säännöistä ja aikatauluista. Koulupuvun saan koululta vaihdon ajaksi lainaan (harmittaa kun en omaksi mutta toisaalta hyvä ettei tarvi siitä maksaa ja onhan se hyvä että seuraava vaihtari voi käyttää samaa), mutta liikkavermeet hankitaan minulle omaksi ja niistä joudun maksamaan aika paljonkin. Aloitan koulun ensi keskiviikkona, muut ovat aloittaneet jo jonkin aikaa sitten, viime viikolla tai aikaisemmin, joten ihmettelen vähän että miksi aloiutan vasta ensi viikolla. Mutta toisaalta on ihan mukava keskittyä perhe-elämäänja myös saada aikaa kouluunmenoon valmistautumiseen, sillä minun pitää pieni japaninkielinen esittäytymispuhe. Ensimmäisenä päivänä pidän sen opettajille ja omalle luokalleni, mutta myöhemmin kaikille oppilaille, joita on 600. Taidan kirjoittaa sen ylös vaikka esittäytyminen japaniksi jo sujuukin, koska niin, hieman hermostuttavaa tuollainen. :'DD


Activiaa ei pääse pakoon vaikka se onkin vaihtanut nimensä.

Hmm mitäs muuta vielä. Ainiin, pahoittelut kuvien laadusta ja pienuudesta, ne on otettu järjestöltä hätätapauksia varten saadulla kännykällä koska kamerani pimeni orientaation aikana tuntemattomasta syystä ja on nyt korjauksessa. Saattaa mennä aika kauan koska sitä ei ole ostettu japanista ja ongelma on tuntematon, ja maksaa myös jonkin verran. Mutta koska en halua ostaa uutta, noin on parempi. Siihen asti käytän kännykkää ja kuulemma saan lainata myös hostäidin kännykkää.

Siinä kaikki, täällä kaikki hyvin! Jos on kysyttävää, kysykää ihmeessä koska vastaan mielelläni. Voin esimerkiksi kertoa orientaation lopusta, täällä syömästäni ruoasta, koulun aikatauluista tms. jos joku haluaa tietää lisää. :3 Ensi kerralla voisin laittaa kuvan koulupuvusta, josta itse ainakin tykkään kovasti! *w*

またね〜！

やっとここにいる

Eli I'm finally here. Wou. Tällä hetkellä olen Tokiolaisessa koulutus- ym. käyttöön tarkoitetussa hotellintapaisessa. Kilttinä tyttönä minun pitäisi mennä nukkumaan koska kello on 10 (itse asiassa ovella kävi juuri vetäjä valittamassa kun skypetin, ehe), mutta päivitän nyt kuvien kera kun on näin hyvä mahdollisuus. Hallelujah hotellihuoneiden nettipiuhoille!


Tokion lentokentällä laukkuja odotellessa otettu kuva. Tämän jälkeen huomasin kuvauskieltokyltin, heh.

Eli niin. Aloitetaan alusta, eli lähdöstä. Lennettiin 11:25 lähteneellä lennolla Amsterdamiin, josta parin tunnin päästä jatkettiin Tokioon. Ensimmäinen lento kesti noin 2 ja puoli tuntia, toinen 11. Oli hyvin puuduttavaa, ja jatkuvista yrityksistä huolimatta en saanut nukuttua kuin enintään vajaat pari tuntia. Perillä kello oli noin yhdeksän, ja selvittyämme byrokratiahässäkästä (lentokoneessa käytyjen ja passista löytyvien papereiden sekä sormenjälkien ja silmien tarkistusta) löysimme meitä vastaan tulleet AFS:n vapaaehtoiset. Nimenhuudon jälkeen nousimme bussiin ja ajoimme läheiseen hotelliin. Paperisota ei ollut ohi, vaan joku lentolippupaperi piti antaa heille ja kaulaan ripustettiin paperit ryhmän mukaan. Seuraavaksi menimme suomiporukan kanssa istumaan, seuraamme liittyi islantilainen nuorimies ja... istuimme tekemättä mitään reilut 4 tuntia. Ei hirveän hauskaa mutta niin. Sen jälkeen menimme huoneisiin ja kävimme pitkään kaivatuissa suihkuissa - sää täällä on paitsi kuuma myös järkyttävän nihkeän kostea, ei hirveän ihanaa.


Matkalla lentokentältä hotellille. Katot <3


Ensimmäisen hotellihuoneen ikkunasta otettu kuva.

Tänään heräsimme puoli seitsemältä, söimme aamupalaa ja menimme bussilla japanilaiseen kouluun. Siellä meillä oli erilaista puhe- ja info-ohjelmaa Japanissa asumiseen liittyen: puheita AFS:n toiminnasta ja miten se pitäisi ottaa huomioon, tavoista, japanilaisesta koulusta ja niin edelleen. Sieltä lähdimme bussilla sinne missä olemme nyt, täällä söimme heti tulon jälkeen ja puhuimme terveys- ja hygienia-asioista.


Jackie Chan, my man!


Japanin AFS:n vapaaehtoiset esittivät meille ensimmäisessä hotellissa perinteistä japanilaista tanssia.

Pääsimme myös lyhyelle kävelylle Tokion kaduille, kävimme läheisessä konbinissa (convenience store) ja buddhalaisessa temppelissä. Tämä oli erittäin tervetullutta vaihtelua eiliseen istumiseen, ja kaikin puolin yämä päivä on ollut edellistä parempi. Olen jutellut vaikka kuinka monen eri maasta tulleen kanssa (täällä olen ainoa suomalainen) ja ohjelmaa on ollut paljon paremmin. Se on ollut myös kiinnostavampaa, vaikka aika paljon tuttua juttua vielä tuleekin. Kommunikoimme täällä muuten enimmäkseen englannilla, vaikka japania onkin tullut kuultua paljon (vetäjät puhuvat sitä toisilleen ja osittain meille) ja vähän puhuttuakin.


Ostokseni konbinista. Juoma osoittautui japanilaistyyliseksi teeksi, joka haisee suolatulta kalalta ja on todella kitkerän makuista. No, ehkä totun joskus. Keksit oli hyviä mutta aika normaalin makuisia.


Ensimmäinen näkemäni temppeli, jee!



Ateria täällä missä olen nyt. Salaatin söin jo ennen kuin tajusin ottaa kuvan. Hyvää oli, taidan pitää japanilaisesta ruoasta kamalaa pullaleipää lukuunottamatta (tosin lounaaksi maistamani anpan, leipä jossa on sisällä makeaa paputahnaa, oli hyvää).

Mutta joo. Hassuja faktoja voisin kertoa sen verran, että minulle ei ole tullut semmoista WOUUU JAPANIIII -oloa ollenkaan, olen kyllä iloinen ja nautin olostani, mutten ole haltioitunut kuten joskus ennen maaliskuun lähtöä. Ja ne vessat. Täällä on siis länsimaalaistyylisiä pönttöjä joissa on lisäksi pesupalvelut ja japanilaistyylisiä vessoja, jotka ovat käytännössä altaita lattiassa. En ole vielä kokeillut jälkimmäistä. Niin ja vessapaperi on ohuinta mitä olen koskaan nähnyt.

HYVÄÄ YÖTÄ

toinen jalka ulkona

Tänään aloitin vihdoin pakkaamisen. Lähtö on kolmen yön päästä (kolme yötä lähtöön on...) ja olo vähintäänkin epätodellinen. Vaikka vaikuttaa edelleen siltä, että todella asia uppoaa päähän vasta ollessani lentokentällä, koneessa tai perillä. Hämmentää ihan hirveästi, ja vain hetkittäin tulee o__o-tyylinen olo jolloin totean että olen oikeasti lähdössä parin päivän päästä toiselle puolelle maailmaa melko pitkäksi ajaksi. Ja vielä Japaniin, maahan jota on tullut fanitettua (okei fanitus muuttui kiinnostukseksi vain tiettyihin asioihin kun tajusi ettei se mikään paratiisi ole) yli 5 vuotta. Ei voi ymmärtää. Tällä viikolla olen nähnyt viimeisen kerran minulle tärkeitä ihmisiä kolmessa eri kaupungissa kun vielä voin: Tampereella, Jyväskylässä ja Helsingissä. Minulla on kuvia vain kahdesta ensimmäisestä, viimeisessä ei tullut otettua kuvia ja pakkaamista tai vastaavasta en vain jaksanut ottaa kuvia. Ehe.


Random täytekuva, jotta teksti liittyisi kuviin. :----D Otettu heinäkuun lopulla.

Tämä on muuten varmaan viimeinen päivitykseni Suomessa, koska tekemistä viimeisille päiville riittää. Okei, aina hetkittäin tulee karattua koneelle ja suurimman osan aikaan vain tuijotan kaukaisuuteen, luen tai teen jotain muuta lähdön kannalta yhtä tähdellistä. Ehe. Tänään sain sentään listattua mukaan otettavia asioita ja aika lailla täytettyä matkalaukun vaatteilla. Laukussa on vasta suurin osa vaatteista, ei ulkovaatteita ollenkaan muista asioista (kuten hygieniatarvikkeista ja tuliaisista) puhumattakaan - ja se on jo melkein täynnä. Enkä ole yhtään punninnut sitä, koska tässä talossa ei ole yhtäkään vaakaa. Pikku hiljaa alkaa pelottaa, miten tuon kanssa käy, Japanissa laukku kun saa painaa vain 20 kg.


Ostin kirpputorilta uudet kengät ja istuin niiden kanssa katsomassa Mokomaa. Missä ja miten sinne päädyin lukee alla.

Tähän väliin voisin selittää tarkemmin tämän viikon tapahtumista kun tässä on kuitenkin näitä kuvia teitä hämmentämässä. Erästä samalla protuleirillä reilu pari vuotta sitten ollutta ihanaa tyyppiä en ollut nähnyt aikoihin, mutta onnekseni pystyin vielä vierailemaan tämän luona Tampereella keskiviikkona. Samalla näin myös monia muita loistotyyppejä, joihin suurimpaan osaan olen tutustunut juurikin tämän ystäväni kautta. Oli tavallaan todella random, mutta siinä samalla todella kiva päivä. Se sisälsi kirjakauppa-, kirppari-, divari- ja luonnontuoteputiikeissa vierailua, syömistä, paljon naurua, kävelyä ja juttelua sekä kaksi hauskaa leffaa. Ainiin ja näin myös Mokoman akustisena livenä, vaikken siitä edes ihan hirveästi pidä. Kyllä ne ihan hyvin veti eikä se mistään pahimmasta päästä ole.


Minä ja se minut hostannut tärkeä ihminen Mokoman keikan jälkeen. Taustalla lisää tärkeitä ihmisiä, joita sensuroimaan lennähti syyslehtiä.

Etten vain missään nimessä ehtisi ottamaan rauhallisesti tai olemaan kotona, suuntasin suoraan Tampereelta aamulla kohti Jyväskylää, missä oli luvassa koulukavereiden ja -tovereiden sekä itse koulun näkeminen viimeistä kertaa. Oli todella hassua mennä koululle tietäen ettei opiskelisi siellä pitkään aikaan, ja haikeus oli suuri. Torstaistakin tuli random, mutta sain ostettua uudet kuulokkeet, vietettyä laatuaikaa tärkeiden ihmisten kanssa ja syötyä superhyvää aasialaista ruokaa, joten eipä pahemmin valittamista.


Minä ja yksi samaista koulua käyvä ihminen. Olemme soittaneet samassa bändissä. Niin ja jos ihmettelette tyhjyyttä tässä koulun aulassa, syy on se että kovina koulumme faneina tulimme sinne myöhään iltapäivällä uudestaan hengaamaan vaikka koulu kaikilta loppui jo joskus ennen kahta.

Perjantaiksi menin kotiin mutta aikaisin lauantaiaamuna lähdin äidin ja siskon kanssa Helsinkiin. Siellä hengasin jonkinaikaa edellä mainittujen sekä siskon ruotsalaisen nettikaverin kanssi pyörien turistimaisesti ympäri aurinkoista Helsinkiä. Sitten koitti Protun puistotapahtuman aika, jossa näin hyvin paljon tuttuja. Ehdin heidän kanssaan olemisen lisäksi käydä Lintsillä pelaamassa yhden erän tanssipeliä (eli 3 biisiä). Ensimmäinen kerta kun jotkut taputtivat pelaamiselle, olin otettu. Ihmisiä oli jonkin verran seuraamassa kun he jonottivat takanani 4D-teatteriin, siksi näin.


Kuten sanottua, Helsingin häppeningistä en ottanut kuvia, mutta tässä perjantaiaamun aamiainen, jonka söin ylhäisessä yksinäisyydessä kun sisko ja isä olivat lähteneet aikaisin töihin.

Ja nyt olen kotona. Vaikka pakkasinkin jo osittain, unohdan koko lähdön jatkuvasti. Oleskelemme perheen kanssa rennosti ihan niin kuin minä tahansa normaalina lomaviikkona tai viikonloppuna. Siskollakin alkaa vasta ensi viikolla koulu, joten tuntuu vain siltä että kesäloma jatkuu. Melkein naurettavan normaali olo. Isäntäperheen kanssa olen jatkanut sähköpostittelua, viimeisimmissä viestissä kerrottiin että Obihirossa on todella kuuma, kehotettiin tulemaan 'aidoilla' hiuksilla (koska värjäyshän on koulussa kiellettyä) ja kysyttiin, olenko nähnyt ilotulituksia ja että olisiko minulla jotain ruokaa jota erityisesti haluaisin Japanissa maistaa. Hirveän mukavalta perheeltä vaikuttaa edelleen, vaikka pienet pojat jännittävät. Entä jos he eivät tykkää minusta? Entä jos minun pitää jossain vaiheessa huolehtia heistä ja feilaan epätoivoisesti? Toivottavasti pelkoni ovat edes osittain turhia.

Mutta siinä kaikki tällä kertaa, seuraavan kerran päivitän Japanista! o/

1,5 weeks

Eli viikko ja neljä päivää jäljellä Suomessa. En oikeasti yhtään tajua koko asiaa, lähtö tuntuu oikeasti tällä hetkellä olevan jotain etäistä, vain aikaraja jota ennen pitää nähdä kavereita ja tehdä juttuja ja jonka jälkeen en tee mitään. Ainakaan Suomessa. Fiilikset nyt ovat aivan erilaisia kuin viimeksi (eli maaliskuussa jolloin lähdön piti alunperin olla), ehkä alitajuisesti yritän olla odottamatta ja jännittämättä asiaa liikaa jos se taas jollain ihmeen keinolla taas peruuntuu. Japaninkirjoihinkin olen saanut tartuttua vasta edelliseltä viikolta lähtien. Tänään tein listan asioista, jotka pitäisi hoitaa ennen lähtöä, ja pakkaamista olen hädintuskin edes miettinyt. Loppuviikon keskiviikosta sunnuntaihin olenkin suunnilleen menossa, joten järjestelyt taitavat jäädä ensi viikon alkuun (lähtöhän on siis torstaina 18.8). Tosin en usko että saisin kauheasti tehtyä mitään kunnollista ennen sitä kuitenkaan.

Hassua miten kaikki ne japaninkirjat mitä tällä hetkellä käytän (yhteensä mulla on 6, nyt on käytössä järjestön lähettämä perusoppikirja ja kanjikirja sekä japanintunneilla käytetty kirja) ovat kansiltaan keltaisia.

Pakkaamisen lisäksi ei onneksi enää ole ainakaan hirveästi tai hirveän suuria asioita tehtävänä. Vain rahan siirtämistä tilille, kavereiden näkemistä, joidenkin ostoksien tekemistä ja sen semmoista. Tuliaisetkin on aika kivasti kasassa, voisin esitellä ne vaikka seuraavassa merkinnässä. Tuleville host-veljilleni (1 v. ja 3 v.) ostin Angry Birds-pehmot ja Muumi-kuvakirjan jossa on käännettäviä läppiä (rakastin niitä kirjoja pienenä. ja voin kääntää. ehe). ´w`Angry Birdshän on nykyään yksi Suomen hienoimmista vientituotteista (lol), ja nuo pehmot olivat yksiä ainoita myös alle 3-vuotiaille sopivia leluja joita satuin löytämään. Muita tuliaisia löytyy esim. tästä merkinnästä, vaikkakin valikoima onkin hieman uusiutunut.


Aiemmin mainittu tehtävälista. Paperi on kiinnitetty ilmoitustaululleni, jossa on kaikennäköistä sälää. Ainut asiaan liittyvä listan lisäksi on yksi AFS:n lähettämistä laukkuun kiinnitettävistä lappusista tuossa vasemmassa alakulmassa.

Tällä viikolla vietin aikaa ystävien kanssa kahteenkin kertaan. Ensin kaksi tyyppiä tuli meille yökyläilemään ja leipomisen, pelaamisen, leffan katsomisen ja juttelemisen sijaan kävimme uimassa lähdepohjaisessa järvessä syvällä keskellä korpea, eli yksinkertaisesti vaan todella kirkasta vettä omaamassa paikassa. Valitettavasti meillä ei ollutkaan suunnitelmissa kaavailtua vedenalaista kuvaamista, koska vettä kestävä kamera ei ollutkaan siellä missä piti. Eilen, sunnuntaina, tehtiin toisen kaverin kanssa uusi reissu sen kameran kanssa. Kivaa oli molemmilla kerroilla, ja joka kerta häikäistyn sen paikan kauneudesta. *___* Loppumerkintä onkin aika lailla kuvaspämmäystä sieltä.



Ylihuomenna lähden käymään Tampereella myöskin hyvän ystävän luona, jota en ole nähnyt aikoihin. Sieltä menen suoraan Jyväskylään, missä mm. aiemmin mainituilla meillä käyneillä kavereilla alkaa koulu. Käyn siellä hyvästelemässä kivoja ihmisiä ja mahtavan koulun ja palaan kotiin - vain lähteäkseni seuraavana päivänä Helsinkiin Protun puistotapahtumaan, missä näen viimeiset tutut. Sitten olen oikeasti loppuajan kotona, valmisteluihin jää aikaa maanantai, tiistai ja keskiviikko. Lähtö on aikaisin torstaiaamuna, sillä ensimmäinen lento Amsterdamiin (sieltä lähtee toinen lento Tokioon) lähtee jo ennen keskipäivää. Ei oikeasti, järkyttävää kuinka olen oikeasti lähdössä. Mitä ihmettä.



Ja kuvaspämmi jatkuu. Nämä ovat vähän taiteellisempaa osastoa toiselta uimareissulta. Naamoja ei näy ja kuplia riittää. Näiden lisäksi otettiin ihan muotokuva-tyyppisiä valokuvia joissa poseerattiin naamojen kera.