Yhteenvetoa, vinkkejä ja blogin hautaustoimintaa

Palasin Suomeen noin kaksi viikkoa sitten, ja ajattelin vielä tehdä jonkinlaista kokoamista vaihtovuodestani ja antaa viimeisiä vinkkejä tuleville vaihtareille. Ja olisihan tässä vielä jotain viimeisiä kuviakin jaettavana: meidät vaihtarit, joiden saapuminen Tokioon ennen kotiinlähtöä olisi voinut myöhästyä esim. valtavan lumentulon takia tuotiin samaiseen kaupunkiin pari päivää etukäteen, ja vietin viimeiset päivät ihan viimeistä iltapäivää ja yötä lukuunottamatta tokiolaisessa, lähellä Shibuyaa asuvassa isäntäperheessä. Kuvat ovat siltä ajalta, eivät taaskaan liity siis tekstiin mutta olkoot.

Mutta sitten fiilistelyä, vinkkejä ja yhteenvetoa. Viiden vuoden haaveilun ja myös pitkäaikaisen järjestelyn ja hakuprosessin jälkeen pääsin kuin pääsinkin Japaniin. Kävi vai niin uskomattoman huono tuuri että suuri katastrofi tapahtui juuri kun piti lähteä, joten vaihtoaika puolittui hinnan kuitenkaan vähetessä vain yhden viidesosan. Tämä sai harkitsemaan koko homman jättämistä johonkin muuhun ajankohtaan (koska mahdollisuuksia myöhemminkin kuitenkin oli ja peruutuksesta olisi saanut rahat takaisin jne.), mutta nyt olen kuitenkin tyytyväinen siihen että lähdin. Vaihtovuosi ei ollut missään välissä minulle itsestäänselvyys ja koen tietenkin oloni todella etuoikeutetuksi että sain lähteä, jopa näin erityisissä olosuhteissa.


Shibuyan Scramble Crossing Starbucksin ikkunasta. :---)

Täytyy ennen kokemuksen jälkeisellä tietävällä sävyllä ja sormi pystyssä puhumista ennen sanoa, ettei minulle iskenyt kulttuurishokki, koti-ikävä tai muu elämää suurempi ahdistus missään vaihteessa vaihtoa. Koska olen kuullut näiden tulevan kuitenkin useimmille vaihtareille etenkin kun puhutaan niin erilaisesta maasta kuin Japani, olin melko yllättynyt ettei minulle moista iskenyt. Siksi en voi puhua noista selviämisestä vaan enintään niiden ennalta ehkäisemisestä, asioista joiden ansiosta itse säästyin moiselta.


Käytiin myös Asakusassa, Tokion kaupunginosassa jossa on paljon temppeleitä ja muita vanhoja rakennuksia.

Yksi iso osa tätä oli varmasti pitkä, ala-asteelta jatkunut japaniharrastus, jonka jatkeena useat Japaniin vaihtoon lähtevätkin. Animenörttiaikoinani kieltä tarttui takaraivoon animea aina japaniksi katsomalla, ja kun sen jälkeen tomerana tyttönä ostin kirjakaupasta japanin kielen oppikirjan, opiskelin itsekseni vuoden verran ja sen jälkeen menin vielä Japanin kurssille joka kaupunkiini sattui saapumaan, oli lasku Japanissa elämiseen huomattavasti pehmeämpi. Jonkinnäköinen kielitaito ja heti alussa pieneen keskusteluun pystyminen auttoi vaan aivan valtavasti, ja suosittelen edes opiskelun yrittämistä jos vaihtoon on lähdössä. Kyllä, kieltä oppii paikan päällä valtavan paljon paremmin ja nopeasti, mutta jos ei ole jonkinnäköistä pohjaa, tulee alku olemaan huomattavasti vaikeampi. Japanilaisten englannin(ja muiden vieraiden kielien)taito kun tiedetään.


Shinjukun pilvenpiirtäjiä.

Kielitaitoa tärkeämpi on kuitenkin asenne. Itse kukin on kuullut Japanin yhteiskunnan epäkohdista (vaikenemisen kulttuuri, loputtomat kohteliaisuussäännöt, epätasa-arvo mm. sukupuolten välillä...), ja kun täältä hyvinkin liberaalista ja ennen kaikkea erilaisesta Pohjois-Euroopasta sinne vaihtoon lähtee, saattavat nuo seikat tökkiä aika pahasti. Niinä hetkinä täytyy vain muistaa ettei kulttuuria mennä muuttamaan vaan kokemaan. Keskustelu ja 'Suomessa asia on näin'-kommentitkin ovat hienovaraisesti esitettynä sallittuja ja joskus jopa suositeltavia, mutta kannattaa varoa. Tietysti tämä vaihtelee aivan valtavasti isäntäperheiden ja chaptereiden (alue jolle päätyy, eli paikallinen järjestö ja sen toimisto) mukaan, ja täytyy myöntää että itsellä loistava isäntäperhe auttoi varmasti kivassa kokemuksessa myös, mutta asia on silti hyvä pitää mielessä.


Näkymä yhdestä edellisen kuvan rakennuksista.

Nyt kun isäntäperheet mainitsin, niin Japanissahan kuulee loputtomasti isäntäperheiden kanssa tulleista ongelmista ja omalla, samassa kaupungissa asuvalla vaihtarillakin oli iso ongelma perheensä kanssa. On totta että monesti voi tulla seinä vastaan kommunikaatio-ongelmien, kulttuuri- ja asenne-erojen takia, mutta oma näkemykseni on että useassa tapauksessa myös vaihtarissa on ollut vikaa. On hyvä muistaa, että japanilaiselle perheelle vaihtarin ottaminen on aivan valtava juttu (vieras, vielä ulkomaalainen asumaan omaan perheeseen minkäänlaista korvausta saamatta), joten vaikka rankkojakin hetkiä olisi on aina tärkeää olla kiitollinen ottamatta mitään itsestäänselvyytenä ja välittää tunnetta myös isäntäperheelle. Tietysti on tapauksia joissa perheellä on ongelmia sen verran että sitä kannattaakin vaihtaa, mutta loppuun asti kannattaa yrittää. Kaikissa perheissä on puolensa, ja kavereiden hostperheisiin vertaileminen ei kannata. Totta kai harmittaa kun monien vuosien työn takana olleen lähtemisen jälkeen ei itselle satukaan se unelmien isäntäperhe, mutta asiaa kannattaa miettiä myös perheen näkökulmasta ja miettiä että jos perhe ei ole paras, voi vaihto olla enemmän kasvattava ja muihin kuin perheen aktiviitteihin kannustava kokemus.


Shibuyan iltanäkymää.

Aiemmassa kappaleessa mainittu asenne ei rajoitu vain kulttuuriin ja isäntäperheeseen, vaan myös omaan toimintaan mm. koulussa ja kaikkialla. Asiat jotka itseäni jäivät vaihdosta kaivelemaan olivat se että monina hetkinä olisin voinut a) käyttää aikaa tehokkaammin ja b) olla ennakkoluulottomampi ja rohkeampi mitä ihmisille puhumiseen tulee. Koin vaikka mitä hienoa jo miten asiat olivat, mutta koulussa luokan vaihtari on kuitenkin useimmiten ja sen ensimmäinen ja kun luki luokkalaisten 'olisi ollut kiva jutella enemmän'-viestejä otti kyllä todella päähän. Vaikka alku onkin aina jähmeää ja jopa nolostuttavaa, kannattaa asettaa itselle realistisia tavoitteita ja ottaa itseä niskasta kiinni miettien millaisen kokemuksen itselle haluaa. Japanissa kavereiden saamiseen tietysti auttavat kerhotoiminta ja se että vaihtari koetaan aika jännittävänä asiana, mutta oma panos on myös tärkeä. Tämä pätee myös muualla kuin koulussa, itsellä kävi hyvä tuuri kun isäntäperhe esitteli minut vaikka kelle, mutta ei kannata missään nimessä olla sulkeutunut.


Loppuun vielä tämmöinen sympaattinen kuva joka otettiin yhtenä viimeisinä päivinäni Obihirossa, kuvassa hostperhettä ja näiden tuttavia.

Eli joo, jos tämä venähtänyt kirjoitus tiivistetään, niin

1. Opiskele kieltä ja kulttuuria mahdollisuuksien mukaan ennen lähtöä
2. Älä vastakkainasettele omaa ja vaihtomaan kulttuuria liikaa, tee kompromisseja ja sopeudu sitä kautta
3. Ole kiitollinen hostperheelle ellei se ole aivan sietämätön muistaen myös heidän näkökulmansa
4. Puhu rohkeasti ihmisille niin koulussa kuin sen ulkopuolellakin.
5. Nauti!
   

Mutta suosittelen edelleen vaihtoa lämpimästi! Nämä seikat voivat hyvin päteä aika moneen muuhunkin maahan, mutta itse voin ja haluaisin kertoa Japanivaihdosta siitä kiinnosteille mahdollisuuksien mukaan. Jos luet tätä asiasta kiinnostuneena ja kysymyksiä olisi vielä, älä epäröi ottaa yhteyttä! Saa (ja pitää!) laittaa kommentteja ja myös sähköpostia osoitteeseen yolko.aoi@gmail.com, voin myös delegoida kysymyksiä muille tuntemilleni vaihtareille jos he tietävät kysytystä asiasta minua paremmin. :)

Mutta vaihto kun päättyi, tämä blogi varmaan jää tähän, pureskelen vaihtokokemusta vielä pitkään varmaan seuraavassakin blogissa (infoa seuraa myöhemmin), mutta tämä varsinainen vaihtoblogi jää tähän. Suuri kiitos kaikille lukijoille!