Atarashii info, eli uutta infoa! Osan tästä voisin kertoa/mainita myöhemminkin, mutta taidankin päivittää jo nyt ettei ihmisille jää väärää tai vanhentunutta tietoa päähän kummittelemaan. : D
Eli siis, perheeni, isovanhempieni ikäinen pariskunta vaikuttaa oikein sympaattiselta. Laitoin heille sähköpostia japaniksi - ja he vastasivat suomeksi. : D Eivät silti taida suomea osata, teksti vaikutti kovasti google kääntäjällä suoraan käännetyltä. ("Emme voi edes puhua Englanti kieltä Suomessa. Mutta voit elää onnellisina perhe. Sun on innolla sinua." Awwww) :----D Mutta niin, halusivat varmaan ihan kohteliaasti kirjoittaa minulle omalla kielelläni, ihana idea mutta toteutuksesta en tiedä. Olipa ainakin hauskaa sitä lukiessa, haha.
Mutta tänään sainkin tietää, että en vietä koko vaihtovuotta tuossa perheessä, sillä pariskunnan aikuiselle tyttärelle syntyy elokuussa lapsi, jolloin tytär vauvoineen muuttaa vanhemmilleen. Japanilaiset asunnot ovat harvoin kovin tilavia, joten kun minulle ei jää tilaa (eikä varmaan lapsenlapsen myötä ihan hirveästi huomiotakaan, oivoi), siirryn toiseen perheeseen. Japanin AFS yrittää etsiä uuden perheen lähialueelta niin etten joutuisi vaihtamaan kouluani, joten paikka ei vaihdu (ja jos vaihtuukin, ei ainakaan Hokkaidon ulkopuolelle). Voin varmaan myös käydä tapaamassa vanhaa perhettäni ja heidän uutta perheenjäsentään lähiseudulta, siksi näin.
Sain tänään myös ykkösperheeni ja tulevan kouluni täyttämät lomakkeet. Niistä kävi ilmi että perheen koira on chihuahua ja että heillä on ollut kaksi AFS-vaihtaria minua ennen (ruotsalainen ja uusi-seelantilainen). Käsitykseni koulusta muuttui aika lailla, sillä olin luullut koulua jonkinlaiseksi yksityiseksi tyttökouluksi, mutta se olikin kunnallinen sekakoulu. :'D Tyttökouluksi luuleminen ei tosin ihme, sillä 600:sta oppilaasta 540 on tyttöjä ja vain 60 poikia. Mutta iloinen yllätys kuitenkin. Ja commercial ei tarkoittanutkaan jonkinlaista yksityistä koulua vaan yksinkertaisesti sitä, että koulu on painottunut talouteen/kauppaan. (muina vaihtoehtoina, joiden joukosta commercial oli ruksittu olivat academic, techical ja agri-cultural) Kerhot olivat suunnilleen ne, mitkä olin koulun nettisivuillakin nähnyt. Ja lomakkeiden mukaan olen koulun ainut vaihtari! (mikä ei tosin hirveän isona yllätyksenä tullut) Minulla on myös mahdollisuus osallistua koulun retkeen, joka tehdään loka-marraskuun vaihteessa Kyotoon ja Tokioon. Retki kuitenkin tulisi maksamaan minulle yli 1300 euroa, joten se taitaa väliin. ): Ja jos joudun sittenkin vaihtamaan koulua perheen vaihtuessa, en ole edes koulun oppilas retken aikana. :0 No, Tokiossa ja muualla Japanissa voin käydä joskus hamassa tulevaisuudella lomallakin, ei se mitään.
Mutta ei minulla muuta, hei hei!
Irina
torstai 27. tammikuuta 2011
torstai 20. tammikuuta 2011
いきなり,現実になった
Otsikossa lukee "ikinari, genjitsu ni natta", yritin sanoa "yhtäkkiä siitä tuli totta" (ei mitään varmuutta menikö oikein :---D). Ja "sillä" viittaan vaihtovuoteen, sillä se tuli juuri kymmenen kertaa konkreettisempaa, koska sain isäntäperheen! Nyt on siis selvillä se, mihin kaupunkiin, mihin kouluun ja millaiseen perheeseen menen.
Kaupunki, johon maaliskuun 22. päivä suuntaan, on Obihiron kaupunki Tokachin prefektuurissa Hokkaidolla, Japanin pohjoisimmalla pääsaarella. Kaupunki on suunnilleen Jyväskylän kokoinen paikka aika kaukana Hokkaidon suurimmasta kaupungista Sapporosta. Perheeni on vanha pariskunta (jolla on koira), sen enempää en heistä vielä tiedä, koska saan heidän täyttämänsä lomakkeet vasta myöhemmin. Sähköpostia ajattelin lähipäivinä heille laittaa, sillä yhteystiedot sain. Tuleva koulu taas on nimeltään HOKKAIDO OBIHIRO SOUTH COMMERCIAL HIGH SCHOOL (kannattaa klikata information-kohdasta toista linkkiä ja sieltä kuudetta linkkiä, löytyy kuvia koulun tapahtumista) Commercial viittaa yksityiskouluun - mikä taas tarkoittaa että se on tyttökoulu. Pöhh, en pääse katselemaan japanilaisia koulupoikia. :----D
Olin tiedon perheestä saatuani ihan täpinöissäni, puhua pölötin kuin papupata ja energiaa riitti vaikka muille jakaa. Vähän syrjäinen paikkakaan ei haitannut eikä haittaa yhtään, ainut tunnelmaa vähän latistanut asia oli tuo tyttökoulu, olin toivonut pääseväni julkiseen sekakouluun. Mutta en voi valittaa kun muuten niin kivalta vaikuttaa. Tässä kaksi tärkeintä vähän pienemmässä paikassa asumisen hyvistä puolista:
Ilmasto on Hokkaidolla melko samanlainen kuin Suomessa, mikä tuo ainakin vähän kotoisemman olon ja säästää Japanille muuten tyypilliseltä todella kuumalta ja kostealta kesältä. : D
Pienessä paikassa ei välttämättä ole paljoa muita vaihtareita , joten en ole vain yksi vaihtari kymmenien joukossa ja siksi sen verran 特別 (tokubetsu, erityinen) että voi olla helpompaa saada kavereita. :---D Ei myöskään tule hengattua liikaa muiden vaihtareiden kanssa, eli opin paremmin kieltä.
Mutta että semmoista. Hui kun tuntuu niin todelliselta nyt! Ihan uskomaton fiilis.
またね~!
Irina
Kaupunki, johon maaliskuun 22. päivä suuntaan, on Obihiron kaupunki Tokachin prefektuurissa Hokkaidolla, Japanin pohjoisimmalla pääsaarella. Kaupunki on suunnilleen Jyväskylän kokoinen paikka aika kaukana Hokkaidon suurimmasta kaupungista Sapporosta. Perheeni on vanha pariskunta (jolla on koira), sen enempää en heistä vielä tiedä, koska saan heidän täyttämänsä lomakkeet vasta myöhemmin. Sähköpostia ajattelin lähipäivinä heille laittaa, sillä yhteystiedot sain. Tuleva koulu taas on nimeltään HOKKAIDO OBIHIRO SOUTH COMMERCIAL HIGH SCHOOL (kannattaa klikata information-kohdasta toista linkkiä ja sieltä kuudetta linkkiä, löytyy kuvia koulun tapahtumista) Commercial viittaa yksityiskouluun - mikä taas tarkoittaa että se on tyttökoulu. Pöhh, en pääse katselemaan japanilaisia koulupoikia. :----D
Olin tiedon perheestä saatuani ihan täpinöissäni, puhua pölötin kuin papupata ja energiaa riitti vaikka muille jakaa. Vähän syrjäinen paikkakaan ei haitannut eikä haittaa yhtään, ainut tunnelmaa vähän latistanut asia oli tuo tyttökoulu, olin toivonut pääseväni julkiseen sekakouluun. Mutta en voi valittaa kun muuten niin kivalta vaikuttaa. Tässä kaksi tärkeintä vähän pienemmässä paikassa asumisen hyvistä puolista:
Ilmasto on Hokkaidolla melko samanlainen kuin Suomessa, mikä tuo ainakin vähän kotoisemman olon ja säästää Japanille muuten tyypilliseltä todella kuumalta ja kostealta kesältä. : D
Pienessä paikassa ei välttämättä ole paljoa muita vaihtareita , joten en ole vain yksi vaihtari kymmenien joukossa ja siksi sen verran 特別 (tokubetsu, erityinen) että voi olla helpompaa saada kavereita. :---D Ei myöskään tule hengattua liikaa muiden vaihtareiden kanssa, eli opin paremmin kieltä.
Mutta että semmoista. Hui kun tuntuu niin todelliselta nyt! Ihan uskomaton fiilis.
またね~!
Irina
maanantai 3. tammikuuta 2011
it's not fair to say we wasted time, in my view we just used it all up
Hei!
Otsikko viittaa siihen miten aika kuluu älyttömän nopeasti, pätkä on yhdestä biisistä ja sattui vaan tulemaan mieleen. En olekaan taas pitkiin aikoihin päivittänyt, mutta tästä lähtien luulen että päivitän vähän useammin. Vaihtovuosi sen kun lähestyy ja siihen liittyviä juttuja alkaa olla kerrottavana enemmän. :0
Tässä välissä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä, mutta mainitsen nyt ne mitkä muistan: lähtöpäivän ja lennon tietoon saaminen, erinäiset koulun tapahtumat, kaikki arkipäivät, järjestöni AFS:n järjestämä orientaatioleiri, jossa tapasin muut Japaniin ja muualle talvilähdössä lähtevät vaihtarit, vielä vähän lisää mukavaa arkea, joulu, Protun järjestämä talvileiri ja siellä uusi vuosi. Sain myös tässä vähän aikaa sitten kirjeen AFS:ltä, jossa oli infoa lähtöjärjestelyistä (esim. mihin aikaan tavataan kentällä ja kuinka paljon laukku saa painaa). Mutta siis, aivan, sain jo tietää milloin lähden! 22. maaliskuuta kello 17.20 lähtee lento Japaniin. Suora lento, jossa on kaikki muutkin saman järjestön japanivaihtarit, mahtavaa! ♥ Ja niin, heidät tosiaan tapasin tuolla orientaatiossa, hirveän mukavia ihmisiä kaikki. Toivottavasti edes osaan törmää vaihtovuoden aikanakin. :---) Ja niin, kappas, nyt on jo vuosi 2011. Eli lähtövuosi ja se vuosi josta suurimman osan Japanissa olen. Ihan älytöntä. o.o
Ihan rehellisesti sanottuna vuosi jopa ahdistaa vähän tällä hetkellä. Suomessa on kaikki niin hyvin ja jopa ennen kovastikin kukoistanut Japani-innostuskin on hiipunut, joten samalla on laskenut myös into lähteä. Toivottavasti se kuitenkin löytyy taas jostakin, tiedostan kuitenkin edelleen kuinka tämä on ainutlaatuinen tilaisuus vaikka mihin: kielitaidon huimaan parantamiseen, kasvamiseen, uuden näkökulman saamiseen jne. Haluaisin siis todella olla innoissani siitä yhtä paljon kun ennen. Kyllä se nyt edelleen hienolta tuntuu, mutta kun mietin mitä kaikkea Suomessa ehtii tapahtua ilman minua ja miten pieleen kaikki VOI (siis voi, ei mitenkään väistämättä) mennä jos on huono tuuri, vähän masentaa. Mutta luulen että oivallan ja innostun kuitenkin vielä ennen maaliskuuta, tai ainakin suuresti näin toivon. Ehtisi sitä kieltäkin vielä vähän opiskella.
Mutta kuulostipa synkältä, vaikka olen kuitenkin viime aikoina ollut hyvällä tuulella! Haluan kiittää vuodenvaihteesta talvileirillä olleita tyyppä ja yleensäkin viime syksystä lähtien minulle hurjan nousukauden aikaan saanneita kanssaihmisiä! (mm. luokkalaiseni ja muut kaverini ja ystäväni)
Myöhäistä hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille!
Irina
Otsikko viittaa siihen miten aika kuluu älyttömän nopeasti, pätkä on yhdestä biisistä ja sattui vaan tulemaan mieleen. En olekaan taas pitkiin aikoihin päivittänyt, mutta tästä lähtien luulen että päivitän vähän useammin. Vaihtovuosi sen kun lähestyy ja siihen liittyviä juttuja alkaa olla kerrottavana enemmän. :0
Tässä välissä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä, mutta mainitsen nyt ne mitkä muistan: lähtöpäivän ja lennon tietoon saaminen, erinäiset koulun tapahtumat, kaikki arkipäivät, järjestöni AFS:n järjestämä orientaatioleiri, jossa tapasin muut Japaniin ja muualle talvilähdössä lähtevät vaihtarit, vielä vähän lisää mukavaa arkea, joulu, Protun järjestämä talvileiri ja siellä uusi vuosi. Sain myös tässä vähän aikaa sitten kirjeen AFS:ltä, jossa oli infoa lähtöjärjestelyistä (esim. mihin aikaan tavataan kentällä ja kuinka paljon laukku saa painaa). Mutta siis, aivan, sain jo tietää milloin lähden! 22. maaliskuuta kello 17.20 lähtee lento Japaniin. Suora lento, jossa on kaikki muutkin saman järjestön japanivaihtarit, mahtavaa! ♥ Ja niin, heidät tosiaan tapasin tuolla orientaatiossa, hirveän mukavia ihmisiä kaikki. Toivottavasti edes osaan törmää vaihtovuoden aikanakin. :---) Ja niin, kappas, nyt on jo vuosi 2011. Eli lähtövuosi ja se vuosi josta suurimman osan Japanissa olen. Ihan älytöntä. o.o
Ihan rehellisesti sanottuna vuosi jopa ahdistaa vähän tällä hetkellä. Suomessa on kaikki niin hyvin ja jopa ennen kovastikin kukoistanut Japani-innostuskin on hiipunut, joten samalla on laskenut myös into lähteä. Toivottavasti se kuitenkin löytyy taas jostakin, tiedostan kuitenkin edelleen kuinka tämä on ainutlaatuinen tilaisuus vaikka mihin: kielitaidon huimaan parantamiseen, kasvamiseen, uuden näkökulman saamiseen jne. Haluaisin siis todella olla innoissani siitä yhtä paljon kun ennen. Kyllä se nyt edelleen hienolta tuntuu, mutta kun mietin mitä kaikkea Suomessa ehtii tapahtua ilman minua ja miten pieleen kaikki VOI (siis voi, ei mitenkään väistämättä) mennä jos on huono tuuri, vähän masentaa. Mutta luulen että oivallan ja innostun kuitenkin vielä ennen maaliskuuta, tai ainakin suuresti näin toivon. Ehtisi sitä kieltäkin vielä vähän opiskella.
Mutta kuulostipa synkältä, vaikka olen kuitenkin viime aikoina ollut hyvällä tuulella! Haluan kiittää vuodenvaihteesta talvileirillä olleita tyyppä ja yleensäkin viime syksystä lähtien minulle hurjan nousukauden aikaan saanneita kanssaihmisiä! (mm. luokkalaiseni ja muut kaverini ja ystäväni)
Myöhäistä hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille!
Irina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)