torstai 17. maaliskuuta 2011

There goes my dream



Valtavan tuhoisan luonnonkatastrofin ja siitä johtuvan ydinkatastrofin uhan takia lähtöni vaihtoon peruuntui. Tämä oli järjestöni AFS:n päätös. Lähden mahdollisesti yhdeksi lukukaudeksi (reilut 6 kuukautta tähän asti kaavaillun lukuVUODEN eli reilun 10 kuukauden sijaan) Japaniin elokuussa.

Tuossa on tilanteeni pähkinänkuoressa. Lopputeksti on lisätietoja ja tarkennusta siitä miten tämä elämääni vaikuttaa - ja siksi aika pitkälti suoranaista angstausta. Tiedostan, että se on itsekästä japanilaisten ahdinkoa ja montaa muutakin asiaa ajatellen, joten jos se tai jokin muu häiritsee tai ei vaan kiinnosta, suosittelen lukemisen jättämistä tähän.

Useimmat tätä blogia lukevat ihmiset ovat tunteneet minut kauan, mutta selitän tämän kunnolla ihan varmuuden ja selkeyden vuoksi. Olen ollut enemmän ja vähemmän japsiernu (vihaan tuota sanaa mutta koska se on selkeät assosiaatiot tuova ja kuvaava, käytän sitä tässä) todella, todella kauan aina viimeiseen pariin vuoteen saakka. Harrastus lähti jo alle ala-asteikäisenä liikkeelle, Pokémonin ja siihen aikaan vain englanninkielisinä teksteillä poltetulla cd:llä (tv:stä tullutta Totoroa lukuunottamatta joka oli VHS:llä) olleiden Hayao Miyazaki -leffojen merkeissä. Myöhemmin innostuin todella (tuli Ranma ½ ja muut ensimmäiset suomimangat, Sailor Moon, ja lopulta löysin mangan ja animen netistä) ja ala-asteen loppu ja suurin osa yläastetta olivat minun japaniharrastukseni kulta-aikaa. Eniten tietysti tuli kulutettua sitä popkulttuuria, mutta kaiken muunkin Japaniin liittyvän asian imin itseeni kuin mikäkin pesusieni.

Japanista tuli siis minulle harrastuksen kohde ja tärkeä asia, ja siinä kun mietin kuinka hienoa olisi käydä Japanissa, rupesin haaveilemaan vaihtovuodesta. Ensimmäiset ajatukset asiasta syntyivät jo viidennellä luokalla ala-asteella. Ajatus hautui ja päätyi ihan toteutusasteelle. Samassa ajassa opin Japanista yhtä sun toist - myös ne tuon saarivaltion yhteiskunnan mittavat nurjat puolet. Ja sen että loppujen lopuksi elämä siellä ei olisi Suomen oloihin verrattuna kovin vapaata tai hohdokasta. Kiintymys maata kohtaan kuitenkin jäi ja jatkoin mm. japanin opiskelua, Japaniin liittyvien asioiden selvittämistä ja vielä pitkään myös animen katsomista ja mangan lukemista. "Kaikki Japanista tuleva on kivaa"-vaiheesta pääsin kuitenkin pois. Mielenkiinto säilyi, ja koska halusin oppia kielen kunnolla, lopulta hain vaihtoon. Varmuuden vuoksi melkein vuoden etuajassa. Ja keväällä 2010 minut hyväksyttiin kevään 2011 lähtijäksi.

Eli niin, tässä vaiheessa ehkä tajuatte kuinka selkeä päämäärä Japaniin vuodeksi lähteminen oli. Se on ollut pisimmälle eteenpäin suunniteltu asia koko elämäni aikana, eikä vaihtoon lähteminen ole missään vaiheessa ollut itsestäänselvyys, ei todellakaan. Minun lisäkseni myös perheeni näki valtavasti vaivaa. Vuoteen tarvittava rahamäärä ei ollut mikään valmiina oleva tai ei missään tuntuva. Mutta lopulta mahdollinen, koska olen niin onnekas että vanhempani olivat ja ovat valmiita uhraamaan enemmänkin minun unelmani takia.

Sen ajan, kun olin ohjelmaan hyväksytty vaihtari odottamassa lähtöä, ehdin lukea muiden kokemuksista yhtä sun toista ja myös käydä läpi ison liudan erinäisiä vaiheita ja tunteita. Lukioon mennessäni ja siellä valtavan hyvin viihdyttyäni rupesin harmittelemaan kaikkea sitä mitä Suomeen jää kun lähden vuodeksi. Pohdin myös, mikä kaikki voikaan mennä vikaan. Tiedostin ja totesin myös, että vuosi tulee olemaan rankka ja paikoittain hirveä, mutta samaan aikaan tiesin sen olevan ainutlaatuinen tilaisuus oppia vieras, eksoottinen kieli ja kulttuuri sekä kasvaa ja itsenäistyä. Eli koko ajan halusin kuitenkin lähteä ja olin ylpeä siitä että olin lähdössä.

Tätä kirjoittaessani selvisi myös, että hyvä kaverini johon tutustuin lukiossa ja joka oli myös lähdössä Japaniin vaihtoon pääsee lähtemään huhtikuun lopussa. Tai niin, hänhän lähtee, minä OLIN lähdössä. Vaikka tykkään hänestä hirveästi, en usko että voin hirveästi iloita hänen puolestaan. Ainakaan vielä pitkään aikaan. Hän sai idean ja haki viime syksynä.

Lopuksi voisin vähän avata, miten paljon se, että olin suunnitellut KAIKEN vaihtovuoden mukaan vaikuttaa elämääni nyt.

Yksi mitä olisin vuoden aikana varmasti paljon kaivannut, on Protu ja sen kautta tuntemani ihmiset. Niille jotka eivät tiedä, Protu eli Prometheus-leirin tuki ry järjestää aikuistumisleirejä yläasteikäisille (aluksi protuleirit olivat rippileiriä vastaava leiri uskontokuntaan kuulumattomille). Jätin kevään koulutukset väliin, koska luulin etten ole kesällä Suomessa enkä siis voisi vetää leiriä. No, nyt olen näillä näkymin Suomessa enkä voi vetää leiriä muuten vaan.

Minulla ei myöskään ole kesätöitä eikä kauheasti hajua mistä niitä hakisin. Kaikki kesästäni on täysin suunnittelematta, aika moni kesätyö on varmasti jo mennyt ja saa nähdä miten monella on kesällä aikaa minulle, ihmiselle, jonka piti olla silloin muualla.

Myös koulun olin järjestänyt vaihtovuoden mukaan. Palatessani aioin ottaa täyden lukujärjestyksen että pääsisin koulun tahtiin takaisin. Nyt lukujärjestykseni näyttää tältä:



Not as planned. Noiden lisäksi kyllä teen kaksi kurssia (ENA3, RUB2) itsenäisesti. Mutta niin, en ollut tietenkään suunnitellut 5. ja 6. jaksojen lukujärjestyksiä, koska helmikuussa Suomeen palattuani minulla olisi ollut siihen kyllä aikaa. Ja koska luulin vielä ennen perjantai 11:sta lähteväni, pidin turhaan vajaat 2 viikkoa lomaa koulusta, joten nyt en voi saanut mitään niitä kursseja mitä olisin halunnut tai mitkä minun olisi pitänyt ottaa ja olen noissa jäljessä. Esimerkiksi matematiikka (lyhyt), tuottaa nyt vaikeuksia koska en ole opiskellut kakkoskurssia ja sitä on vain tässä jaksossa enkä voi mennä sinne nyt. No, mikäs siinä turhaa stressaamaan! Nythän voin ottaa rennosti kun on noin paljon tyhjää! Mutta satun asumaan toisella paikkakunnalla kun kouluni (aioin hankkia kämpän vaihtovuoden jälkeen mutta kuinkas kävikään, nyt käyn vielä puoli vuotta) ja on aika ahdistavaa käydä 45-90 minuutin koulupäiviä kun koulumatkaa kertyy vähintään 2 h 30 min.

Näiden syiden takia tämä ottaa aika koville. Ja kyllä, japanilaisilla menee huonommin, ja kyllä, olisin voinut olla Japanissa ja kuolla, mutta aina jollain jossain menee paskemmin joten minulla on oikeus valittaa. Ja se mistä valitan, on se miten huono tuuri minulla on. Tuon kokoisia katastrofeja sattuu ehkä kerran tuhannessa vuodessa (eräs seismologi sanoi näin) ja sen piti tapahtua juuri nyt. En olisi halunnut tietenkään sen tapahtuvan ollenkaan, mutta nyt oli kyllä ehkä huonoin ajoitus ikinä. Jos se olisi ehtinyt tapahtua aikaisemmin, olisin voinut järjestää Suomen asioita ja valmistautua jollain tavalla. Tai tilanne olisi ehkä ehtinyt rauhoittua niin että olisin päässyt lähtemään, ehkä vain vähän myöhässä. Ja jos se olisi tapahtunut myöhemmin, olisin luultavasti ollut jo Hokkaidolla eli melko turvassa siltä, tai jo kotona Suomessa. Hirveää olisi varmasti ollut, kyllä, mutta nyt vaan kaikki sattuu olemaan pilalla ja pitkäaikainen unelma murskattuna joten hieno tuuri. Kaikki ei ole vielä ihan varmaa, mutta siis niin, olen kyllä saamassa rahaa takaisin koska en ole lähdössä siksi vajaaksi vuodeksi niin kuin piti. Jos osallistun lyhytohjelmaan se kahden ohjelman erotus tulee takaisin. Mutta voitte ehkä ymmärtää että on vähän laiha lohtu. Ja puoli vuotta on melkeinpä pelleilyä. Olisin halunnut hoitaa tämän asian kunnolla ja oppia kielenkin oikeasti hyvin. Tiedän etten saa Suomessa varmastikaan niin hyvin panostettua että vajaa puoli vuotta riittäisi. En myöskään näe kirsikankukkia, ja jos menen Hokkaidolle, palelen vaan talven ja tulen pois juuri kun osaisin kieltä sujuvasti. Eli en edes tiedä vielä lähdenkö puoleksi vuodeksi elokuussa vai odotanko suosiolla johonkin muuhun aikaan niin ettei lukio sotkeudu tämän enempää.

Kiitos jos luit tänne asti. Kiitos myös kaikille niille jotka jaksavat kuunnella tätä jopa kasvotusten tai tietokoneen kautta pikaviestimissä ym. ja antavat sympatiaansa myös minulle kaikkien niiden kuolleiden, läheisensä tai kotinsa menettäneiden tai tilannetta pelkäämään joutuvien japanilaisten ihmisten lisäksi. Vaikka tilanteeni onkin hyvä moneen verrattuna, kestää minulla varmasti jonkin aikaa saada itseni kasaan. Jos on suunnitellut ja toteuttanut jotain näin kauan, ei sen menettäessa voi vaan olla "ai okei no ei voi mitään", etenkin jos joku muu pääsee toteuttamaan sitä jota voisi itsekin olla tekemässä (sori Annika, pidä hauska 7-8 kk).

8 kommenttia:

  1. Moi, muaki vituttaa mut en oo viel ehtiny mennä blogiin valittaa ku postaan useemmin mut lyhyempiä viestejä ja ihmiset on varmaan jo saanu tarpeeks mun angstisesta tekstistä.
    Joka tapauksessa mä oon kans sitä mieltä et vaik onki jees et päästään lähtee(EHKÄ) ni voi vittu 5 fucking kuukautta meni kaivosta ja mielummin olisin maksanu ne 2000e enemmän ku ottanu pois 5kk. Lukukausivaihdot on perseestä.
    Eniten vituttaa et salee Japani on ainoo maa mis ei voi vaa siirtää sitä vuotta syksystä alkavaks vaan sitä lyhennetään puolella. Jos noin ois käyny about mis muussa maassa vaan ni oltais vaa oltu vuos syksystä lähtien. Vitun Japanilaiset byrokraattipaskat.
    Nii ja muuten ei sil et ärsyttäisin mut me oltais oltu 11kk, koska maaliskuusta helmikuuhun, Laura laski et oltais tultu 5.2.2012 takas. D<

    VastaaPoista
  2. Hei Irina, luin kirjoituksiasi ja nousi kyynel silmäkulmaan. Olen pahoillani puolestasi!

    Laihaa lohtua kenties - mutta koska sulla on jo tuossa iässä noin kypsä asenne elämään, niin ehkäpä sua ei tuon pienemmillä asioilla tulevaisuudessakaan pysäytetä, kun olet matkalla kohti unelmaasi?

    Voimaa ja rohkeutta, sekä lämmin halaus, lähettää Virpi.

    VastaaPoista
  3. AAAaaa voi saatana ;___; ite oon menos yfu:n kautta, mut siis harmittaa ihan älyttömästi et teil peruttiin, meilläkin on nyt tää riski kokoajan et tää peruuntuu kanssa. Voimii sulle!! tää on iha kauhee juttu.. :(

    VastaaPoista
  4. Moi!

    Uskon, että harmittaa kovasti. Tai no, suoraan sanoen vituttaa. En voi edes kuvitella miltä sinusta tuntuu! Muista, että voit mennä Japaniin myöhemmin vaikka yliopisto vaihtoon jos siltä tuntuu. Voimia sinulle, ja etenkin Japanille, että selviää tuosta ydinvoimala jutusta!

    T:vaihto-oppilasvuodesta haaveileva sekä blogisi ahkera lukija

    VastaaPoista
  5. Irina... Itkut.. Mulla on iha kauhee olo ku mua itteeni masentaa se viiden viikon myöhästys, ja sit mua masentaa ku mua masentaa toi myöhästys, koska pitäs masentaa vielä sun puolesta ku et pakolti pääse ollenkaa ;_____; toivottavasti ymmärsit mitä ajoit takaa...
    Mut joo, eilisessä YFU keskustelussa käytiin tätä kaikkee läpi (Astalle terkkui ;)) ja kyllä se helpotti jonku verran, mut tää on niin epäreilua!!!
    Iskä laittaa mut kouluun täks pariks viikoks, nii jutellaan siellä lisää. Voimia rakas! <3

    VastaaPoista
  6. Saat mun sympatiani. Ja sulla on täysi oikeus valittaa ja angstaa.

    VastaaPoista
  7. Edelleen fiilikset on aika matalalla mutta arvostan hirveästi kun ihmiset on näin ymmärtäväisiä ja empaattisia. Eli niin, iso kiitos teille kaikille!

    Tällä hetkellä olen aika pettynyt siihen miten järjestöni hoitaa nämä asiat, eli suru on vaihtunut turhautumiseen ja ärsyyntymiseen siihen ettei AFS voi tiedottaa selkeämmin, seurata tilannetta (sen sijaan että pitää heti päättää onko menossa lyhytohjelmaan joka on kovin kallis), järjestää keskustelutilaisuutta tai joustaa kun tilanne on todella poikkeuksellinen. Tietysti tämä on järjestöllekin vaikeaa mutta ymmärtäväisyyttä heiltä meille kaipaisin nyt.

    VastaaPoista
  8. :----------------( surullista

    VastaaPoista