perjantai 21. lokakuuta 2011

Pyöräily auringonlaskuun ja muita satunnaisia ilonaiheita

Okei kouluretki oli ja meni ja sitä edeltävissä pakkauskiireissä tämä päivitys jäi julkaisematta, teksti on vähän päässyt vanhentumaan mutta kun se on kuitenkin ajan kanssa kirjoitettu niin julkaisen sen tässä ennen kuin saan selostuksen koulureissusta valmiiksi.


Nuorempi pikkuveli nukkuu ; u ; Kyllä noi ainakin nukkuessa kovin suloisia on.

Aika on kulunut pelottavan nopeasti - koulun retki Kiotoon, Osakaan ja Tokioon (plus Naraan ja Kobeen) alkaa jo huomenna. Lokakuun loppu vaikutti aina kaukaiselta ajankohdalta mutta nyt se sitten on jo täällä. Ihan mitään sanomatta retken hetki ei ole tullut, koska koulussahan sitä ollaan puitu niin välituntien keskusteluissa kuin useiden aineiden oppitunneillakin. Maantietoon tehtiin japanilaista sanomalehteä muistuttavat ryhmätyöt: tekstiä (ylhäältä alaspäin ruudutetulle paperille) ja leikattuja kuvia kouluretken kohteista (paikoista, ruoasta) A2-kokoiselle paperille. Omassa ryhmässä minäkin kirjoitin tekstinpätkän japaniksi, todella yksinkertainen ja aika kökkö teksti siitä tietenkin tuli, mutta sainpa kuitenkin tehtyä. Japanilaiseen tyyliin näiden kaikkien työt oli järkyttävän siistejä ja yksityiskohtaisia, omassa ryhmässäni kaksi lentopalloklubiin kuuluvaa tyttöä askartelivat pelottavan täydellisiä otsikkotekstejä (siis tietysti pieniä täydellisiä kanjeja joissa oli kolmea eriä paperia ja afhgh) ja origameja joilla reunat koristeltiin - vaikka urheiluklubin ihmisinä heillä on tuhottoman vähän vapaa-aikaa. Luultavasti väkersivät niitä kotona yöllä tai jotain, voi näitä tunnollisia japseja. ;____;


Kouluretki maksettiin käteisellä matkatoimistoon (joo japanilaisilla on herranjestas matkatoimisto järkkäämässä kouluretkeä, ei ihme että on kallista), oli melkonen määrä käteistä ennen maksun suoritusta.

Kouluretken lähestyessä olen tajunnut yhä selkeämmin kuinka iso juttu se on kaikille oppilaille. Esimerkiksi tyttöjen vaatesuunnitelmat ovat melko pelottavia: oletuksena on, että kouluretkelle ostetaan uudet vaatteet alusvaatteita myöten ja kaikki asukokonaisuudet mietitään todella, todella tarkkaan käyttöpaikkaa myöten. Jo monta viikkoa sitten joku sanoi kaverilleen valinneensa vaatteet (joku kolme viikkoa ennen matkaa siis) ja viime aikoina olen kuullut ihmisten puhuvan laittaakko parhaat vaatteet Tokion vapaa-ajalle vai Tokion Disneylandiin. No, pakko se on kai myöntää että itsekin mietin vaatteet ja asukokonaisuudet etukäteen, vaikka vasta eilen eli kaksi yötä ennen lähtoä. Uusia vaatekappaleita on tasan yksi ja sekin recycle shopista, eli Suomen UFF:ia muistuttavasta paikasta.

Sää täällä Hokkaidolla on viimestään nyt todella kylmennyt, viime viikolla oli vain pari astetta lämmintä ja useimpinakin päivinä vain kymmenisen astetta. Yksi aamu sain autokyydin hostperheeltä ihan vain järkyttävän kylmän ja voimakkaan tuulen takia. Muuten olen kuitenkin harrastanut pyöräilyä lähes joka (koulu)päivä, ja edelleen paikalliset ihmiset tuijottavat kun niin joukosta erotun. :---D On se ulkomaalainen koulupuvussa vaan niin hassu näky. Tällä viikolla ensimmäistä kertaa yhden tuijotuksen mukana oli myös tervehdys, kaksi jonkin kaupungin muun lukion opiskelijaa sanoivat HARROO (hello japanilaisittain) ja olivat jokseenkin tohkeissaan kun vastasin, kiittivätkin ihan. Hostperhe on kannustanut tervehtimään melkein kaikkia kun en kerran musiikkiakaan voi kuunnella (täällä se on kiellettyä pyöräilessä), vähän tekisi mieli jo ihmisten ilmeiden näkemisen takia mutta helpommin sanottu kuin tehty. Ujostuttaa. ; w ; Mutta pyöräilystä kouluun pidän hirveästi, jotenkin pyöräily koulupuku päällä japanilaisessa kaupungissa saa hämmentävän hienon fiiliksen aikaan. Etenkin jos matkalla sattuu olemaan auringonlasku ja matalalta loistava punertava valo maalaa kaiken kauniiksi. Liikennevaloissa on helppo unohtua katselemaan auringon laskemista sinisten vuorien taakse.


Tämä on otettu autosta mutta samaa fiilistä kuin aurinkolaskupyöräilyssä oli tuona hetkenä. Kuunneltiin jazzia radiosta ja tunnelma oli mitä parhain.

Ruska on ollut todella kaunista, ja alkaa pikku hiljaa lähestyä loppuaan. Hostäiti oli luvannut että kävisimme jossain tämän prefektuurin, Tokachin, erityisen kauniissa paikassa sitä ihailemassa ja valokuvaamassa. Aikaraja tälle oli koulun retki, koska sieltä palattuani ruska on luultavasti jo kokonaan loppunut. Joka lomapäivälleni on kuitenkin sattunut huono sää tai jotain muuta tehtävää, eikä eilinen, viimeinen mahdollinen lähtopäivä, ollut poikkeus. Vettä satoi kun saavista ja kylmääkin oli. Sadetta uhmaten lähdimme kuitenkin vajaan kahden tunnin päähän Obihirosta paikalliseen kansallispuistoon. Ja vaikka kylmää ja märkää oli, oli hieno reissu, oikeasti ihan liikutuin hetkittäin jälleen auton ikkunasta ja kävellen näkymiä katsellessa. Selkeällä säällä olisi tietenkin ollut vielä hienompaa ja rankkasateen takia tämmöinen poljettava rata-asia jota kokeilemaan oikeastaan mentiinkin ei ollut käytössä, mutta ei silti kaduttanut lähtö kun niin kovin nättiä oli.





Palattuamme retkeltä menimme hostveljen ja -äidin kanssa kannustamaan hostisää tämän hyvin tärkeässä (ajoja on siis joka viikko mutta tämä oli todella erityinen kisa) hevosajokisassa. Ja tadadaa, hostisäni voitti! Minulle avautui tämän ajon erityisyys vasta voiton jälkeen asioita seuraillessa. Hostäiti oli todella innoissaan ja melkein hyppi ilosta, hostisää haastateltiin tv:hen (siis erityiselle Ban'ei-paikalliskaapelikanavalle jossa näytetään ajoja, mutta oli ensimmäinen kerta kun näin siellä olevan haastattelun), hän sai valtavasti onnittelupuheluja, hevosenomistaja tuli kotiin onnittelemaan ja hostisä sai ison seinävaatteen (vastaa kai pokaalia, siis tärkeä palkinto jota hostisä on yrittänyt voittaa viimeiset 9 vuotta). Todella vaikeaa selittää kun minullekin nämä kuviot eivät ole hirveän selkeitä mutta hienoa oli. o/




Mutta siinä kaikki tältä erää, kouluretki kutsuu! Palaan Obihiroon 29. päivä, myöhään lauantai-iltana. Pitäkää peukkuja etten unohtaisi mitään pakatessa tai matkan varrelle. :-----D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti