Kouluretki ja muuta tapahtunutta

No hups en sitten saanut sitä kouluretkipäivitystä ikinä tehtyä. Viimeiset viikot ovat olleet tupaten täynnä kaikkea ja näillä näkymin parilla tulevalla viikolla tulee olemaan vielä kiireisempää. Koneella en siis ehdi edelleenkään olla juuri ollenkaan, joten päivityksen yritän kirjoittaa nyt lyhyesti ja ytimekkäästi että saan sen joskus uloskin asti. Jos luet tätä niin jee onnistuin.

Edellisen päivityksen jälkeen on ehtinyt tapahtua kouluretken lisäksi vaikka mitä, mutta koska edellinen teksti oli kirjoitettu juuri ennen retkeä aloitan nyt kronologisesti siitä. Kyseessä siis oli tyypillinen japanilainen lukiokouluretki; samalla tavalla kun suomalaisissa lukioissa on aina wanhojen tanssit ja penkkarit täällä melkein poikkeuksetta kakkosluokkalaiset lähtevät täällä syyslukukaudella (eli japanilaisesta näkokulmasta myohemmällä lukukaudella) retkelle. Retki on usein japaninsisäinen, mutta rikkaammissa yksityis(?)kouluissa kohteena voi olla vaikkapa Hawaii tai Australia tai melkein mikä vaan. Nanshon (kouluni nimi) retken kohteet, Nara, Kioto, Kobe, Osaka ja Tokio ovat kuitenkin ilmeisesti todella tyypillisiä ainakin näiden paikkakuntien ulkopuolisille (etenkin Hokkaidolaisille) kouluille. Muita japanilaisretkelle tyypillisiä piirteitä olivat kallis hinta (hyvät hotellit, palkattujen ihmisten hinta, liput Disneylandiin ja risteilylle..), ihmismäärän suurus (kaikki kakkosluokkalaiset eli 200 oppilasta, plus 11 opettajaa, 3 avustajaa, 1 valokuvaaja jne.), tiukka aikataulu (kaikki viidessä päivässä) ja se että osalla reissua käytettiin koulupukua. Kaksi ensimmäistä päivää kuljettiin siis kaikki yli 200 tyyppiä yhdessä koulupuvut päällä ja kolme viimeistä olivat suurimmaksi osaksi ryhmissä käytettävää vapaa-aikaa vapaavalintaisissa vaatteissa.

Reissu lähti käyntiin koululta aamuseitsemältä, jolloin menimme bussilla Shin-Chitosen (New Chitose) lentokentälle. Sieltä lensimme Kansain lentokentälle, jonne saavuimme kahden maissa. Matkaa jatkettiin paikallisella bussilla, jossa oli suloinen 19-vuotias lentoemännän vaatteita muistuttavaan asuun (samantapaiset vaatteet tuntuu kaikilla matkaoppailla olevan) pukeutunut nainen matkaoppaana, joka selosti bussin ikkunasta näkyvien rakennusten paikkojen historiaa ja taustoja matkan edetessä. Ensimmäinen varsinainen kiertelypaikka oli Naran puisto, joka on tunnettu yli tuhannesta vapaasti puiston alueella käyskentelevästä bambis- siis peurasta (jap. shika). Reilulla eurolla sai ostettua shikasenbeitä eli keksintapaista peuroille syotettävää kakkua, ja täytyy myontää että on kyllä mielenkiintoinen kokemus kun viisitoista peuraa änkee lähelle, näykkii koulupuvun takin reunusta ja syo kädestä. Aika surrealistinen fiilis oli kun peuroja vaan oli niin paljon ja muutenkin puisto oli tosi nätti. Samalla käytiin puiston viereisessä buddhalaistemppelissa, jossa majailee hyvin valtava buddha (maailman suurin pronssipatsas). Buddhankatselun jälkeen mentiin vielä puiston toisella puolella, kukkulalla olevaan veitsistä kuuluisaan tuliaiskauppaan ja sieltä ensimmäiseen yöpymispaikkaan, Narassa olevaan japanilaistyyliseen majataloon.

Bambi ja koulukavereideni jalkoja.

Seraavana päivänä pyorimme Kiotossa vieraillen Kinkaku-ji:ssa ('kultaisen paviljongin temppeli') ja Kiyomizu-dera:ssa ('puhtaan veden temppeli'), nämäkin siis buddhalaistemppeleitä. Sää suosi oikein kunnolla ja edellämainittu kultatemppelikin ihan kimalteli kauniisti auringonpaisteessa. Näiden temppeleiden ulkopuolellakin Kioto vaikutti todella kauniilta ja mukavalta paikalta, ja tällä hetkellä Jokohamassa vaihtovuottaan viettävän ja edellisellä viikolla Kiotossa käyneen ystäväni A:n kanssa vannottiinkin että joskus siellä asutaan.

Kiyomizu-dera


Kinkaku-ji.

Kiotosta lähdettiin Osakaan, jossa kävimme katsomassa japanilaista teatteria/komediashow:ta Namba Gurando Kagetsussa. En ollut odottanut kovin innolla koska oletin etten ymmärtäisi puoliakaan nopean puheen ja mahdollisen erityyppisen huumorin takia, mutta vastoin odotuksiani ymmärsinkin suurimman osan ja pidin esitystä yhtä hauskana kuin muutkin sille paljon nauraen. Teatterista jatkoimme bussilla Kobeen, Osakan läheiseen rannikkokaupunkiin. Siellä ohjelmassa oli illallisristeily, ja aika hulppeaa oli. Ruoka oli älyttömän hyvää ja näkymät hyvin kauniita, syömisen jälkeen suurin osa oppilaista minä mukaanluokien viettivät aikaa kannella yhteiskuvia ottaen. Risteilyn jälkeen yövyimme Osakassa hotellissa.


Risteilyn näkymää.



Osakan aamun bussimatkalta.

Seuraavana päivänä oli Osakan vapaa-aika, jonka ryhmäni kanssa käytimme oikeastaan kokonaan ostoksiin. Tietysti söimme takoyakia (taikinapalloja joissa on sisällä mustekalaa) ja okonomiyakia ("japanilainen pizza", paistettu lätty vaihtelevine täytteineen), kahta suosittua ruokaa jotka ovat Osakasta kotoisin ja joista kyseinen kaupunki on kuuluisa. Vapaa-aika loppui asemalle paluuseen, josta lähdimme shinkansenilla, luotijunalla kohti Tokiota. Elämys oli sekin ja hirveän nopeastihan se kulki, Osakasta Tokioon ei ole ihan lyhyt matka mutta hirmu nopeasti se meni, etenkin kun sain juteltua niin omille luokkalaisille kuin uusillekin tyypeille sen aikana. Harmi vaan että matkan aikana ulkona oli jo pimeää joten näkymistä ei saanut niinkään selvää (muuten mm. Fuji-vuoren näkeminen olisi voinut olla mahdollista.


Osakanäkymää bussista.

Tokiossa menimme hotelliin ja seuraavana aamuna oli luvassa kokonainen päivä vapaa-aikaa tässä japanin valtavassa ja täyteen tungetusta pääkaupungissa. Olin lievästi sanottuna innoissani. Mielialaa nosti vielä se että illalla hotellille palattaessa tapaisin sen Kioton kohdalla mainitsemani neiti A:n, Suomessa samassa lukiossa ja tällä hetkellä Jokohamassa vaihtaroivan ystävän. Vapaa-ajalla oli kivaa ja oli uskomatonta nähdä sellaisia paikkoja kuin Shibuya ja Harajuku, näistä kun aina lukenut ja nähnyt kuvia ja aina halunnut käydä. Etenkin ensin mainitun maisemat oli tuttuja, kun on tullut pelattua The World Ends With You:ta, DS-peliä joka sijoittuu Shibuyaan ja omaa kaikki kuuluisimmat paikat vain vähän muunnetuilla nimillä. Innostun suurista kaupungeista muutenkin aina melkein nolostuttavan paljon Suomessa kun oikeasti isoja kaupunkeja ei pahemmin ole (tällä hetkellä innostumisrajani menee suuren ja kattavan metrosysteemin kattavissa kaupungeissa ja Tokion metrokarttahan näyttää tältä) ja niistä suurimmistakin olen asunut vähän kaukana metsän keskellä. Luontoa arvostan aina metsästä erossa pysymisajan kasvaessa enemmän ja enemmän, mutta vielä nyt suurkaupungeissa on loistoa jäljellä.

Hotelli-ikkunan näkymä.


Harajuku.


Paikallisjunan näkymää.


Iltanäkymä merenrannalta.

Mutta joo eksyin vähän aiheesta. Tokio oli hieno ja paikat oli mahtavaa nähdä mutta ryhmäni koostui kahdesta parista parhaita ystäviä ja minusta (yht. 5 henkeä) joten oli vähän irrallinen ja yksinäinenkin olo hetkittäin. Tosi hauskoja ja mukaviakin hetkiäkin oli mutta joo nyt kävi noin. Vain pieni miinus kuitenkin Tokiossa japanilaisten kanssa kiertelemiseen. C: Disneylandissa oli vielä kiusallisempaa kun en tyhmänä ollut hyvissä ajoin hankkinut itselleni ryhmää jonka kanssa siellä menisin (kenen kanssa meni oli täysin vapaata, ei siis edelläsovittuja luokansisäisiä ryhmiä kuten vapaa-ajalla ja esim. rinnakkaisluokkalaisten kanssa kiertely oli mahdollista). Lopulta sain kyllä seuraa yhdestä ryhmästä, mutta tunsin heistä vain yhden ja tunnelma oli vähintäänkin kiusallinen kun yhtäkkiä mukaan vaan ängin. Taaskin hyviäkin hetkiä oli, linna ja Halloweenin takia sallitut sadat cosplayaajat oli hieno nähdä ja tuli sitä vähän ystävystyttyäkin, mutta koska emme menneet mihinkään laitteisiinkaan vaan kiersimme vaan kaikki myymälät oli joo vähän laimea Disneyland-reissu minulle. Disneylandin jälkeen lähdimme lentokoneella kotiin ja kotona hostperheen luona olin iltayhdeksän, -kymmenen aikaan.

Disneyland.

Siinä tiivistelmä kouluretkestä kuvineen, hope you enjoyed. Minä nautin reissusta kyllä, jos tästä saa kuvat ettei ollut kivaa niin ei ole totta. : D Mutta joo sitten vielä reissunjälkeiset kuulumiset, paluustahan kun on jo melkein kaksi viikkoa. Paluuta seuranneella viikolla oli kahdet hyvin erilaiset juhlat, ensiksi edellisen merkinnän lopussa mainitun hostisän tärkeän ajon voitonjuhlat talli-ihmisten ja hevosenomistajien kanssa ulkona ja toisen hostveljen 4-vuotissynttärit hostperheen kotona. Molemmissa oli hauskaa, ja toisen iloiset jälkimeiningit jatkuvat edelleen kun veli pienen painostuksen ja kehottelun jälkeen valitsi Toys'R'Us:ista lahjakseen Jenga-pelin joka Suomessa tunnetaan paremin nimellä Kaatuva torni (piti muuten googlettaa tuo kun en ollut ihan varma kun siitä on aikaa). Sitä pelataan melkein päivittäin ja aina joskus kylässä käyvät hostvanhempien ystävätkin ovat mukana pelaamassa. Jengaa pelatessa hostveljet myos ovat harvinaisen ystävällisiä ja hyvin käyttäytyviä. :-----D Hahhah.

Kouluelämä on jatkunut lähes entisellään, viime aikoina olen yrittänyt puhua ihmisille enemmän, koska olisi hienoa olla edes vähän kavereita ainakin suurimman osan luokkakavereista. Helpommin sanottu kuin tehty, japanilaiset tytöt ovat ujoja ja tässä tilanteessa minäkin. Omalta paikalta nouseminen ja jollekin puhumaan meneminen vaan on edelleen pelottavaa. Miksi? Koska japanilaisten päänliikkeistä ei voi ikinä tietää melkein mitään. Minulla ei ole mitään hajua haluaako kukaan seuraani oikeasti koska smalltalkin verran kaikki ovat poikkeuksetta ystävällisiä vaikka tilanne olisi heille kuinka epämieluinen. Keskitasoinen japanintaito ja pitkähkojäkin keskusteluja puhumaan pystyminen menee vähän hukkaan kun en käytä sitä koulussa ikäisteni kanssa vielä. Mutta toisaalta edistystä on tapahtunut: tässä yksi päivä kävin donitseilla yhdessä animeklubilaisen kaverin kanssa paikassa missä tämä kaveri työskentelee ja tällä viikolla olen saanut puhuttua tytöille joille en ole aikaisemmin saanut kauheasti puhuttua. Tuosta työstä muuten, Japanissahan suuri osa lukiolaisista käy osa-aikatyössä opiskelun ja jotkut jopa kiireisen ja rankan klubiharjoittelun lisäksi, tänäänkin kun käytiin sushia syömässä oli tarjoilijana luokkalainen ja muidenkin baito-paikosta tulee aina välillä kuultua. (osa-aikatyön sanaksi on jostain syystä päätynyt täällä lyhennys saksan arbeit-sanasta)

Perhe-elämä on hauskaa vaikka hetkittäin vähän väsyttäävääkin, ollaan aina paljon menossa ja melkeinpä joka päivä on jotain ohjelmaa. Itse kuitenkin tykkään paljosta tekemisestä huomattavasti enemmän kuin päivittäiseistä peukaloiden pyörittelystä neljän seinän sisällä joten tämä perhe saa edelleen kiittämään hyvää tuuria päivittäin. Useimmiten kun puhun hostperheen kanssa menosta kyseessä on vain minä, hostäiti ja hostveljet, hostisän työt kun ovat viikonloppuisin kun minulla on lomaa ja vapaata viikolla kun olen koulussa. Ensi viikon tiistaina lähdemme kuitenkin koko perheen voimin Hakodateen, Hokkaidon aivan eteläkärjessä olevaan suureen kaupunkiin. Lähdön syy on isän työ, hevosia katselemaan mennään mutta luultavasti hostäidin ja -veljien kanssa mennään pois tieltä kiertelemään kaupunkia muuten, haha. Jokainen Obihirolainen jolle olen reissusta maininnut on päivitellyt että oho onpa mukavaa ja että haluaisi itsekin mennä, Hakodate on suht. kuuluisa paikka Hokkaidolla ja suosittu matkakohde muuallakin Japanissa asuville (ainakin viime aikoina lukemani mukaan).

Loppuun vielä kysymys: ajattelin ensi merkinnästä lähtien kirjoittaa kuulumisten läpi huomaamistani tai kokemistani japaniasioista joita en ainakaan itse saanut Suomessa mistään selville, ja kysysin nyt että mistä haluatte kuulla: lääkäristä (joo on siis kaksi reissua takana ehehe), ruoasta, japanilaisesta tv:stä, kohteliaisuuden ja hierarkian näkyminen kielestä, kauppakulttuurista vai jostain muusta?