Cold temperatures, hospitals and onsens

Söpö sisustuskauppa Obihirossa, antakaa anteeksi se ettei taas liity mitenkään mihinkään.

Hokkaidolla sää sen kun kylmenee (lämpotila viime aikoina melkeinpä pelkästään kymmenen asteen alapuolella ja nollankin alle muutaman kerran mennyt), mutta hameessa pitäydytään koulupuvun takia. Jalat siis palelee. Lähes kaikkien kouluni tyttöjen tavoin hankin itselleni kuitenkin lyhyet verkkarishortsit alle pidettäväksi, reisistä ylospäin ei siis enää palella ja lähes päivittäin puhaltavan voimakkaan tuulen takia ei tarvitse enää pikkuhousujen vilkkumista niinkään pelätä. :-----D (pyrin tosin tietenkin edelleen pitämään hameenhelman alhaalla arvokkuuteni vuoksi, ei ne verkkarit mitkään esittelyn arvoiset ole jaloistani puhumattakaan) Hirveää huolta ei asiasta kuitenkaan ole muutenkaan, pyoräilyn kun lopetin viime viikon kohtalokkaana perjantaina ja en sen takia enää vietä kovinkaan pitkiä hetkiä ulkoilmassa koulupuku päällä. Koulun sisälläkin kuitenkin on suht. vilpoista aina luokkahuoneesta riippuen, ja ympärilleen katsellessa voi bongata muilla oppilailla vilttejä ja koulupukuystävällisiä (eli tietyn mallisia ja -värisiä) neuleita. Itse omaan vasta jälkimmäisen, mutta eikohän niiden kunnon pakkasten tullessa tule hankittua joku sopivan suloinen vilttikin kylmän ja kovan koulukalustolta suojaamaan.

Suloisesta puheenollen. Tässä kodin lämmösssä hostveljet ja kylään tullut ystäväperheen tytär. = w =

Kylmää siis on Obihirossa, mutta lunta ei vielä sada. Kuulinkin hostperheeltä että tähän kaupunkiin ei talven aikana sada kovin paljoa lunta koko talvena, muissa Hokkaidon kaupungeissa tulee ihan Suomenkin verran, mutta Obihirossa lämpotilan laskemisesta huolimatta ei niinkään. Viime viikon tiistaina ja keskiviikkona matkustin kuitenkin hostperheen kanssa Hakodateen Hokkaidon eteläisimpään kärkeen, ja reissun aikana ensilumi satoi useammassakin paikassa ja hyvinkin sankasti. Olo oli hassu kun tähän mennessä lunta on tullut nähtyä yleensä vain Suomessa ja lumisade näytti japanilaisia taloja vasten jotenkin vielä kauniimmalta kuin kotimaassa (itse siis pidän lumisateesta jostain syystä paljon), tutuistakin asioista tulee hetkittäin taas hienoja uudesta näkokulmasta katsoessa (ja kun edellisestä lumisadenäkemisestä on tietysti kulunut aikaa). Hakodatessa sää kuitenkin äityi melko kamalaksi, lunta/räntää satoi isoina hiutaileina ja tuulikin hirveästi, ja siksi jäivät (tai jätettiin) nähtävyydet, kuten kaupunkinäkymä Hakodate-vuorelta, näkemättä. Hyvä reissu oli silti, ja etenkin automatkalta sain otettua paljon kuvia Hokkaidon edelleen hyvin kauniista luonnosta. Myös merta pääsin matkalla näkemään pitkästä aikaa, Japanissa sen voisi luulla olevan itsestäänselvyys mutta kun sisämaassa asun niin ei.

Hakodate-vuori. Menomatkalla ei vielä lunta satanut...


...mutta paluumatkalla kyllä. Tässä paikassa kaivettiin kaikki mahdolliset muovipullot ja kanisterit (joita siis oli varta vasten otettu mukaan) ja täytettiin ne ilmeisesti hyvinkin puhtaalla ja terveellisellä vedellä.

Mutta nyt voisin kertoa kylmyysstoorin ohessa mainitsemastani kohtalokkaasta perjantaista ja sen seurauksista, jotka ovatkin syöneet valtaosan ajastani ja voimistani viime ja tällä viikolla. Pyöräillessäni kouluun hieman normaalia aikaisemmin ja kiireisemmin viime viikon perjantaina sattui pieni onnettomuus. Yhdessä kohtaa matkaa viereisen supermarketin parkkipaikan uloskäynnistä, eli aukosta pensasaidassa, tuli auto joka oli menossa pyorätien yli viereiselle autotielle. Sen pysähtyessä eteeni en ajatellut sen vielä lähtevän ja yritin kiertää sen edestä. Sillä hetkellä kyseinen autokin kuitenkin sattui juuri lähtemään ja pam. Kaaduin autotielle, ei tullut onneksi juuri silloin autoja, eikä ollut isoa vauhtia kummallakaan, joten ei käynyt pahasti. Itse olin ihan nolona ja kumartelin vaan että joo, olen kunnossa (ajaja siis nousi autosta ja kyseli että sattuiko) ja lähdin nopeasti jatkamaan matkaa edelleen kiireisenä. Siinä polkiessani huomasin kuitenkin että auts päähän kyllä sattuu. Koulussa kun sanoin kotiluokan opettajalle tämä järkyttyi ja terveydentilasta huolehtimisen kyseli heti alkuunsa että etkö katsonut rekkaria tai selvittänyt ajajan nimeä. Hämmentyneenä vastasin että en, oikeasti luulin asian olevan ihan ok, kun ei pahasti törmätty. Myöhemmin lähdin sitten koulusta kesken ja kävin sairaalassa vaikka edelleen olin itse sitä mieltä ettei olisi tarvinnut, skannasivat aivot hienolla laitteella joka sai minut tuntemaan itseni sairaalasarjan (krhm, House) potilaaksi. Mukana oli hostäidin lisäksi paikallisen AFS:n täti-ihminen joka sitten otti poliisiin yhteyttä, täällä on siis ilmeisesti tapana selvittää pienetkin onnettomuudet syyllisiä myöten vaikka olinkin omasta mielestäni kunnossa enkä erityisen vihainen onnettomuuden toiselle osapuolelle.

Perjantain jälkeen olen käynyt vielä pariin kertaan lääkärissä aivan minimaalisten kipujen takia turvallisuuden ja oikeastaan myos japanilaisten onnettomuustilanteiden hoitamistapojen vuoksi. Ihan mielenkiintoista on ollut vieraan maan terveydenhoitosysteemiä päästä näkemään ja odotushuoneessa istuessani myos sumoa tuli katseltua ensimmäistä kertaa. (luonnollisesti tv:stä siis, ei sentään live-esitystä siellä :-----D) Auto, johon tormäsin oli muuten taksi, ja nyt AFS ja hostperheeni ovat taksiyhtiölle vihaisia, onnettomuus johon sisältyy auto on aina sen kuskin vika ja ilmeisesti yhtiön toiminta onnettomuuden jälkeen ei ollut hyvien tapojen mukaista. Itsellä on vähintäänkin hämmentynyt ja vähän nolostunutkin olo kun asia näin paisui, mutta on kuulemma aivan normaalit toimet ja kai sitä pitää toimia maassa maan tavalla. Eli en enää sano että olen jo kunnossa ja menen myös kiltisti päivittäin kyseisen taksiyhtiön taksilla kouluun ja takaisin vaikka nolottaa. :'DD

Mietin että voisi alkaa kuulumisten lisäksi kertoa jotain yleistä japanijuttuakin vaihteeksi. Viime aikoina olen käynyt suhteellisen tiuhaan sairaaloiden lisään japanilaisissa kylpylöissä, onsen:eissa eli voisin kertoa niistä. Onsen on siis japaninkielinen sana kuumille lähteille mutta myös niiden yhteydessä toimiville kylpylöille. Japanilaiseen kylpyläkulttuurin mukaan (näin tehdään myös julkisissa kylpylöissä joissa ei ole vulkaanista kuumaa vettä vaan vain 'normaalia' sellaista) pukuhuoneiden jälkeen ollaan alasti ja ennen altaaseen menoa peseydytään huolellisesti pienellä muovisella tuolilla istuen suihkua käyttäen. Altaiden vesi on kuumaa (n. 42 astetta) ja altaissa ei sen takia vietetä pitkiä aikoja eikä tietenkään myöskään uida vaan istutaan vain (kovin syviä altaat eivät siis ole) ja nautitaan. Altaita on niin sisällä kuin ulkonakin, ja sen lisäksi useissa suuremmissa onseneissa on myös pore- tai muuta hierontajuttuja sisältäviä altaita ja saunoja. Saunassa ei kuitenkaan löylyä heitetä ja lämpötila on siinä 70 asteen paikkeilla melko pysyvästi. Kylpemiskulttuuria täältä siis löytyy, melkein jokaisen japanilaiskodin kylpyhuoneessa muuten on kylpyamme ja onseneiden lisäksi julkiset kylpylät, joissa ainut ero on tosiaan kuuman veden alkuperä, ovat suosittuja. Onseniin menemiskynnys ei tunnu olevan hirveän korkea, ja ainakin itse kun isäntäperheen kanssa kävin oli kyseessä yksinkertaisesti päivän peseytyminen vaikka siinä samalla tietysti vulkaanisen kuuman veden altaista nautitaan ja ollaan vähän normaalia hitaammin. Suosikkionsenini tähän mennessä on Satsunae Garden Onsen, edellistä nimeä klikaten voitte nähdä sen kylpytiloista.

Joulu on muuten alkanut täällä(kin?) näkyä valojen ja kauppojen joulukampanjoiden merkeissä. Itse en ole kuitenkaan ihan joulutunnelmaan päässyt kun vähän eri meininki on kuin Suomessa ja se että on jossain muualla saa unohtamaan koko asian. : D Esimerkiksi jouluruokaa ja -juomaa (glögi ;__;) vähän jää kaipaamaan, täällä ostetaan vain joulukakku, joka on siis normaali konditorian täytekakku (joita nämä tuntuu ostavan suht. usein) joulupäällyksiä (marsipaanista tehnyt joulupukin talo ja 'Merry Christmas'-kyltti tms.) lukuunottamatta. Lomaakaan ei joulun yhteydessä ole hirveästi, mullakin kuulemma tulee olemaan AFS:n japaninkoe jouluaattona. =___= Uusi vuosi on huomattavasti suurempi juhla.

Mutta siinä kaikki tällä kertaa, hei heiii! Edelleen toiveita siitä mistä kirjoitan seuraavalla kerralla, otetaan vastaan (japanilainen tv, mitä musiikkia täällä kuulee, japanilainen lukio, ruoka, japanilainen lääkäri...? mulle kaikki on jo sen verran tuttua etten tajua kertoa puoliakaan), kommentoikaa ihmeessä!